Pitkän tien on kannettava mikrotietokone käynyt eräänlaisesta liikemiesten luksustuotteesta kansalaisten perustietokoneeksi. Samalla se on pakostakin joutunut vihertymään. Itselle yllätys oli, että vihreimmät tietokoneet olivatkin nyt valmistajien perusmalleja eikä huippumalleja.
TIEKEn, TIVIAn ja LUT-yliopiston Green ICT -hankkeen kuudennessa ekosysteemitapaamisessa 4.4.2023 aiheena oli ”Kestävämpää ICT-elektroniikkaa”, mutta keskustelu pyöri suurelta osin tietokoneiden, käytännössä kannettavien mikrotietokoneiden eli läppärien ympärillä.
Globaali kilpailu ajaa tietokoneen painoa alaspäin ja samalla pidentää akkukestoa, jolloin tietokoneen komponenteilta vaaditaan yhä tarkempaa virrankäyttöä. Toki Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisikin on pannut miettimään energiankulutusasioita. Mutta vielä tärkeämpää laitteen kokonaisekologian kannalta on ollut käyttöiän piteneminen. Tokin sekin on osin pakon tuoma seuraus. Kun komponenttipulan vuoksi uusien saaminen on vaikeaa, kannattaa jatkaa vanhan ja toimivan käyttöä. Tärkeää on se, että ihmisellä on toimiva työkalu, ei sen ikä tai uutuus.
Takavuosina oli tyypillistä myydä kannettava tietokone kolmen vuoden leasingilla. Tuolloin kolme vuotta saattoi olla maksimiaika, jonka konetta voitiin pitää käyttöjärjestelmien ja sovellusohjelmien kapasiteettivaatimusten koko ajan kovetessa. Toisaalta takavuosien työnantajallani oli pyrkimys omistaa tietokoneet ja kirjata ne kuluksi, jolloin taloudellisen elinkaaren tuli olla alle kolme vuotta. Eli päädyttiin 2,5 vuoden taloudelliseen pitoaikaan.
Toista on nyt. Kannettava tietokone kestää käytössä helposti 4–5 vuotta, ekosysteemitapaamisen keskusteluosiossa puhuttiin jopa kahdeksasta vuodesta eli neljän vuoden yrityskäyttökaudesta ja sen jälkeen neljän vuoden oppilaitoskäyttökaudesta. Ollaan siis tultu kauas takavuosien kolmesta vuodesta, joka ei lopulta ollut ekologiselle pohjalle asetettu elinkaari, vaan sillä optimoitiin tietokoneen jälleenmyyntiarvoa.
Omat kokemukseni tukevat näkemystä kehityksestä. Lokakuussa 2015 ostamani yrityskannettava oli minulla ykköskoneena toukokuuhun 2021 saakka ja sen jälkeenkin joutui palaamaan ykköskoneen tehtävään, kun ensimmäisen takuuvuoden aikana uusi koneeni kävi viisi kertaa takuuhuollossa. Prosessori kuuluu molemmissa koneissa samaan prosessoriperheeseen, eikä muissakaan ominaisuuksissa tapahtunut dramaattisia kehitysaskeleita. Ihan hyvin voisin itse asiassa käyttää yhä tuota nyt jo 7,5-vuotiasta konetta.
Esityksissä ja keskustelussa nousi esiin vielä uusi tekijä, joka vaikuttaa tietokoneiden käyttöikään: etävalvonnalla löydetään organisaation tietokonekannasta ne koneyksilöt, jotka eivät toimi hyvin, ja etäältä diagnosoidaan ja korjataan ne esimerkiksi yön aikana. Ohuiden tietokoneiden korjaaminen ja päivittäminen vaativat kehitystoimenpiteitä, joiden tulokset tullaan näkemään vasta tulevina vuosina.
Olennaista on myös muistaa, että pitkä käyttöikä toteutuu ”asianmukaisesti hankittujen” mikrotietokoneiden kohdalla. Niin sanotut markettikoneet ovat eri juttu.
Green ICT -ekokysysteemitapaamisen ohjelma, puhujat ja keskustelijat sekä tallenteet: https://tapahtumat.tieke.fi/kestavatlaitteet
Kuva Sven Brandsma Unsplash
