Jo ennen talvisotaa Suomen maine Yhdysvalloissa oli hyvä. Maksoimme velkamme ja velkojemme korot ajallaan päinvastoin kuin monet muut maat, ja meitä ihailtiin esimerkillisenä pohjoismaisena demokratiana.  

Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet kestivät sota-ajankin. Vaikka Brittiläinen kansainyhteisö julisti sodan Suomelle, Yhdysvallat ei. IBM irtisanoi kyllä sopimuksia suomalaisten yritysten kanssa, mutta käytännössä IBM-merkkisten reikäkorttikoneiden huolto toimi sodan aikana. Tämä selittynee osin sillä, että Suomen IBM:n puheenjohtajana toimi vuodesta 1938 alkaen Carl Enckell (1876–1959), joka toimi Suomen ulkoasiainministerinä vuosina 1918–1924 ja 1944–1950, ja tunsi Kansainvälisen kauppakamarin kuvioista IBM:n pääjohtajan Thomas J. Watsonin (1874–1956) henkilökohtaisesti. 

Sodan jälkeen Thomas J. Watson oli varmistamassa, että sotakorvausteollisuutemme käytti IBM-merkkisiä eikä neuvostoliittolaisia reikäkorttikoneita. IBM etsikin keinoja kansainvälisen yhteisymmärryksen kasvattamiseksi ja kaupankäynnin helpottamiseksi Euroopassa. 

Yhdysvaltain valtio perusti vuonna 1947 European Recovery Programmin eli Marshall-avun, jonka tarkoituksena oli luoda Eurooppaan talouskasvua ja taistella samalla kansainvälistä kommunismin uhkaa vastaan. Marshall-apua tarjottiin Suomellekin ja sitä olisi meillä tarvittukin. Valvontakomissio kuitenkin muistutti keskeneräisistä asioista, kuten rauhansopimuksen ratifioinnista, sotakorvauksista ja asekätkentäjutusta, jolloin presidentti Paasikivi käveli Marshall-avulle myönteisen ulkoasianvaliokunnan äänestyspäätöksen yli. Myös Tšekkoslovakia, Puola ja Unkari jäivät avun ulkopuolelle. 

Marshall-avun ulkopuolelle jääminen oli Suomelle taloudellisesti hankala asia, mutta ulkopoliittisesti välttämätöntä. Asia kuitenkin kirkasti Suomi-kuvaa Yhdysvalloissa. Presidentti Kekkosen vieraillessa Yhdysvalloissa vuonna 1961 paikallinen lehti kertoi hänen olevan ensimmäinen ulkomainen valtiomies, joka ei Yhdysvaltoihin tullessaan ojentanut kättään kämmenpuoli ylöspäin… 

Huolimatta Marshall-avun ulkopuolelle jäämistä IBM katsoi Suomen ja Espanjan kuuluvan avun piiriin kuuluvien valtioiden ohella niihin maihin, joiden kanssa yhtiö teki järjestelmällistä yhteistyötä. Suomen osalta tämä näkyi muun muassa reikäkorttipainon perustamisella Suomeen 1950-luvun alussa. Sillä korvattiin vuosina 1942–1946 Suomessa toiminut Ruotsin IBM:n lahjoittama painokone. 

Vuonna 1953 IBM:llä oli reikäkorttikoneiden monopoli Suomessa, mutta huolto- ja toimitusasiat olivat tuossa vaiheessa sekaisin. Osin tämä johtui IBM:n päätöksestä koota Pohjoismaihin menevät koneet Ruotsissa, jolle ei kuitenkaan kelvanneet maksuksi kruunut, vaan maksut piti saada punnissa. Tähän sekaannuksen tilaan perustettiin TIVIA ry:n edeltäjä Reikäkorttiyhdistys ry 26.11.1953. Kaukonäköisesti yhdistyksestä tehtiin kuitenkin merkkiriippumaton. 

Unkarin vuoden 1956 kansannousun kukistamisen seurauksena IBM kielsi tytäryhtiöidensä yhteydet Neuvostoliiton blokkiin. Tämä ei Suomea, joskin Suomen IBM:n kaupankäyntiä Teboilin kanssa katsottiin karsaasti ja paikallinen toimitusjohtaja vaihdettiin. 

Kun Matematiikkakomitea rakensi Suomen ensimmäiseksi – ja jopa ainoaksi – tarkoitettua tietokonetta eli ESKOa, IBM tarjosi jo omaa ratkaisuaan, eikä liene sattumaa, että Postisäästöpankin ja koko Suomen ensimmäinen tietokone oli IBM 650, joka toimitettiin pikavauhtia Suomeen. Seuraavatkin koneet olivat IBM-merkkisiä, ensimmäinen muun merkkinen tietokone lienee ollut 20.9.1960 vastaanotettu Suomen Kaapelitehtaan Elliott 803. Tietokoneyhdistyksen tietokoneluettelossa 1.12.1970 oli 206 tietokonetta, joista 128 oli IBM-merkkisiä. 

Vaikka seuraavienkin vuosikymmenten kuluessa syntyi hankalia tilanteita, joissa Suomen kuuluminen läntisiin demokratioihin kyseenalaistettiin, voi kuitenkin todeta IBM:n ja sen pääjohtaja Thomas J. Watsonin uskoneen sodan jälkeisinä vuosina Suomeen. Tiistaina 4.4.2023 tämä ympyrä sulkeutui ja Suomesta tuli täysivaltainen NATOn jäsen ja läntinen demokratia. 

Postin IBM S/360 kuvattuna vuonna 1968. IBM S/360 kävi Suomessa ensimmäisen kerran IBM Computour -näyttelyssä Douglas DC-7B -lentokoneessa Helsinki-Vantaan lentoasemalla 25.10.1965. Ensimmäisenä IBM S/360 -tietokoneensa sai Turun Sanomat 14.4.1966. Kuva: Postimuseon kokoelmat via Finna.fi 

Lähteitä: 

1. Petri Paju: ”Monikansallinen yritys ja siteet länteen: IBM Suomessa ja Länsi-Euroopassa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla”. Historiallinen aikakauskirja 113:3 (2015) s. 251–269. 
2. Timo Järvi: ”Muistelmia Turun Sanomien tietojenkäsittelyn alkuvuosilta – Tietokoneladonnan käynnistys Suomessa”. Tekniikan Waiheita 38:1 (2020) s. 18–31.