Vuonna 1983 Enso-Gutzeit perusti Carelcomp-nimisen yhteisyrityksen Ericsson Programaticin kanssa ja siirsi tietotekniikkaansa yhteisyritykseen. Ensin toimenpiteestä käytettiin termiä facilities management, myöhemmin siirryttiin käyttämään outsourcing-termiä, jota kuulemma oli mahdoton kääntää suomeksi.
Mahdotonta tai ei, Tietojenkäsittelyliiton ja Insinöörilehtien omistaman Tietoviikko-lehden toimitus käänsi sen kumminkin ulkoistamiseksi. Siitä tulikin sitten seuraavina vuosikymmeninä paljon käytetty termi. Tykätty, vihattu, oikein ja väärin käytetty. Sanalle syntyi aika ikävä klangi.
Otavan sivistyssanakirja ei tunne sen enempää termejä outsourcing kuin ulkoistaminenkaan. Wikipedia määrittelee ulkoistamisen ”yrityksen (organisaation) osan tai tietyn osatoiminnan siirtämistä ostettavaksi ulkopuoliselta yritykseltä”. Määritelmä sisältää ajatuksen, että ennen itse tehty juttu siirretään palveluna ostettavaksi. Ja juuri se siirto on ulkoistamista.
Termin väärinkäyttöä oli sen käyttö esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä tilanteeseen, jossa yritykset ostivat kotisivujensa palvelinten hoidon palveluna sen sijaan, että olisivat hoitaneet niitä itse. Eli uusi tarve, joka täytetään suoraan ostettuna palveluna, ei ole ulkoistusta – mutta on outsourcingia.
Käyttämäni sanakirja tarjoaa outsourcing-sanan suomenkieliseksi vastineeksi alihankintaa. Omasta mielestäni se on hyvä termi kuvaamaan tilannetta ulkoistustransaktion jälkeen.
Vuonna 1992 Carelcomp sai Tietotekniikan liiton ATK-työ-palkinnon Control CC -tietojärjestelmätuotteestaan. Vuonna 1993 Enso-Gutzeit ja Cap Programator myivät Carelcompin Tietotehtaalle. Sen päivin Enso-Gutzeitista on tullut Stora Enso, Cap Programatorista Capgemini, Tietotehtaasta Tietoevry ja Control CC:n jälkeläiset löytynevät Tietoevryn Industry -tuotteista. Firmojen nimet ovat muuttuneet, mutta ulkoistus jäi kieleemme.
