Liki puolet Yhdysvalloissa avioituvista pareista tapaavat toisensa nykyään deittisovelluksen kautta. Yhdysvaltojen St. Louisin liittovaltion keskuspankki julkaisi hiljattain tutkimuksen, joka pyrki selvittämään, miten muutos pois klassisesta deittailusta on vaikuttanut parinmuodostusta ennustaviin tekijöihin.
Tutkijat käyttivät tutkimuksensa tukena empiiristä dataa, jota käytettiin mallintamaan Yhdysvaltojen avioliittomarkkinoita matemaattisesti.
Tulokset yllättivät tutkijat, sillä heidän mallinsa mukaan teknologiset apuvälineet, ennen kaikkea deittisovellukset, eivät ole vaikuttaneet parinmuodostusta ennustaviin tekijöihin merkittävästi vuoteen 1960 verrattuna.
Ihmiset altistuvat deittisovelluksissa ja sosiaalisessa mediassa huomattavasti laajemmalle kirjolle ihmisiä kuin aiemmin. Voisi siis olettaa, että esimerkiksi sosioekonominen asema tai rotu, jotka ennustavat paljon ihmisen lähipiirin ominaisuuksista, eivät ennustaisi parinvalintaa yhtä paljon kuin 1960-luvulla.
Näin ei kuitenkaan ole, tulokset kertovat.
Tutkijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan kerro siitä, että ihmiset olisivat “ratkaisseet” yhteensopivan parinmuodostuksen jo ennen 2000-luvun teknologisia apuvälineitä.
Heidän mallinsa mukaan ihmiset eivät muodostaneet yhteensopivia pareja tehokkaasti myöskään 1960-luvulla.
He uskovat sen sijaan, että yhteensopivan parinmuodostuksen kehitystä rajoittavana tekijänä on tunne-elämän kompleksisuuden ja sosiaalisten tekijöiden lisäksi ihmisten kykenemättömyys hyödyntää uusia työkaluja tehokkaasti.
Ihmisten tiedonprosessointikyky ei ole parantunut tutkijoiden mukaan 1960-luvulta tarpeeksi merkittävästi, että deittailijat voisivat analysoida saatua informaatiota sen paremmin kuin ennenkään.
Itselle sopivan kumppanin löytämistä helpottavat hakutyökalut jäävät siis keskimääräisesti ihmisiltä yhä hyödyntämättä, tutkijat uskovat.
Tutkijat toteavat, että suurin parinmuodostuksen ennustamiseen vaikuttava muutos onkin ollut teknologian valtavan kehityksen sijaan naisten koulutustason ja työllistymisprosentin nousu 1960-luvulta nykyaikaan.
Mitä tulokset sitten kertovat?
Tutkimuksen mukaan pelkkä lisääntynyt altistus laajalle kirjolle ihmisiä ei riitä yhteensopivuuden lisääntymiseen, koska ihmisten kyky muodostaa tunnistaa yhteensopivuutta on rajallinen.
Tämä päätelmä vihjaa, että deittisovellusten tuttu toimintamalli ei ole toimiva ja että kilpailua on luvassa. Mikäli tutkimuksen tuloksia on uskominen, onnistuneiden deittisovellusten tulevaisuus löytyy pienistä mutta kohdennetuista vaihtoehtopooleista.
Tämän perusteella deittisovellusten pyrkimykset kehittää uusia tekoälyominaisuuksia viestittelyn ja profiilin teon tueksi ovat vain uusi tapa lisätä käyttömääriä, ei deittailla tehokkaammin.
Yhteensopivuutta ennustavat koneoppimisalgoritmit ja muut kehittyneet tavat etsiä kumppaniehdokkaita sen sijaan voisivat disruptoida deittailun kenttää merkittävästi.
Vaarana toki on, että liika kohdentaminen voi lisätä avioliittomarkkinoiden jo olemassa olevaa sosioekonomista ja rodullista segregaatiota.
