Suomessa oli 1950-luvun alussa IBM:n reikäkorttikonemonopoli. Toimitusten puutteiden ja huollon vaikeuksien vuoksi ala oli sekaisin. Ilman Reikäkorttiyhdistystä sekaannuksen tila olisi todennäköisesti jatkunut pitempään.
1960-luvun alussa yhdistys otti toimintaansa mukaan myös tietokoneet, ja Tietokoneyhdistyksestä tuli tietokonepioneerien vertaistukiryhmä, joka ylläpiti alan kirjastoa ja tuotti tutkimusta, koulutusta ja tapahtumia. Ilman muutosta Reikäkorttiyhdistys olisi reikäkorttiteknologian poistumisen myötä hiipunut pois. Toisaalta alan pioneerit olisivat joutuneet etsimään yhteistyöverkostonsa muualta kuin reikäkorttiajalta tutusta Tietokoneyhdistyksestä.
1970-luvun alussa Tietokoneyhdistys oli perustamassa ATK-instituutin kannatusyhdistystä ja oli aktiivinen opistotasoisen tietotekniikkaopetuksen puolestapuhuja. Ilman Tietokoneyhdistystä olisi alan osaajapulasta tullut syvempi.
Vuonna 1972 Tietokoneyhdistys muuttui Tietojenkäsittelyliitoksi, jossa jäseniä olivat alueyhdistykset. Ilman tätä toimenpidettä olisi yhdistys todennäköisesti jäänyt nykyistä pääkaupunkipainotteisemmaksi.
Henkilörekisterilaki tuli voimaan 1.1.1988 pitkän taistelun jälkeen. Onneksi yrityksillä oli ollut käytössään Tietojenkäsittelyliiton vuonna 1976 julkaisemat henkilörekisterien pitoa koskevat ohjeet. Ilman niitä tilanne olisi ennen lain voimaantuloa ollut huonompi ja toimenpiteet vaatimusten mukaiseen toimintaan siirtymiseen ajoittuneet lyhyemmälle ajalle.
Tähän kohtaan on hyvä pysähtyä ja todeta, että Suomi ilman TIVIAa ja sen edeltäjiä olisi varmasti ollut huonompi. Kyllä tilallemme olisi syntynyt jotain muuta, mutta mitä?
Saavutuksia on kiva hehkuttaa, mutta olemassaolomme oikeutus on edelleen hyödyllisyytemme Suomen, alan sekä jäsenyhdistysten ja jäsenten näkökulmasta.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran TIVIA Newsin numerossa 11/2023
