Tietojenkäsittely alkoi Suomessa ja monissa muissa maissa jo sata vuotta sitten reikäkorttikoneilla ja jatkui 1950-luvulla ensimmäisen ja 1960-luvulla toisen sukupolven tietokoneilla. Ensimmäisen sukupolven tietokoneet perustuivat elektroniputkiin ja olivat painavia, epäluotettavia ja energiasyöppöjä. Toisen sukupolven tietokoneet olivat transistoripohjaisia ja pykälän verran vähemmän painavia, luotettavampia ja vähemmän sähköä tarvitsevia. 

Kakkossukupolven tietokoneista IBM 1401 oli jo piirikorttipohjainen, mikä merkitsi parempaa huollettavuutta ja edullisempaa hintaa, mikä puolestaan oli avain suurille tilausmäärille. Sen seuraajaksi IBM kehitti vuonna 1964 julkaistun S/360:n, joka oli jo yhteensopivien tietokoneinen perhe. Niistä yksi malli oli yhteensopiva 1401:n kanssa. 

S/360:n ehkä merkittävin ominaisuus oli, että perustui puolijohdepiireihin, joiden massatuotanto mahdollisti nopeammat ja edullisemmat tietokoneet. Kun aikaisemmin ohjelmistot tulivat tietokoneiden mukana ja olivat siten tietokonekohtaisia, S/360-sarjan eri mallien yhteensopivuus mahdollisti ohjelmistotuotannon.

Samalla standardoituivat mallisarjan monet ratkaisut, kuten neljään kahdeksanbittiseen tavuun jakautuva sana. 

IBM:lle S/360:n kehittäminen oli suuri ponnistus ja itse asiassa se oli 1960-luvun kallein teknologiaprojekti Apollo-ohjelman jälkeen. Apollo ja S/360 kytkeytyvät toisiinsa, sillä NASAlla oli vuonna 1969 käytössä peräti viisi IBM S/360 -tietokonetta käsittelemässä kuulennon hallintaan liittyvää dataa. Käänteentekevän lennon mahdollisti monessa suhteessa käänteentekevä tietokone. Kuumodulissa oli oma tietokoneensa, MIT:n suunnittelema ja Raytheonin valmistama Apollo Guidance Computer, AGC. 

IBM S/360:n seuraajat olivat varsin hyvin yhteensopivia, mikä merkitsee, että maailman konesaleista todennäköisesti edelleenkin löytyy tietokoneita, jotka pystyvät pienin muutoksin käsittelemään S/360:lle tehtyä koodia. Ja jossain käsittelevätkin. 

Suomessa IBM S/360 nähtiin ensimmäisen kerran Helsingin lentoasemalla vierailleessa IBM Computour -näyttelyssä lokakuussa 1965. Näyttely oli tehty Douglas DC-7B -koneeseen ja sisälsi IBM S/360 Model 20:n. 

Artikkelin kirjoittaja Reino Myllymäki on tietokirjailija ja kirjankustantaja 

Kuvateksti: IBM S/360 Model 20 painoi 600 kg. Seattlelaisen Living Computer Museumin kuva on Wikimedia Commonsista.