Siirrettäessä tietojenkäsittelyä lähemmäs liiketoimintaa, päätekäytön ja tiedonsiirtoverkon ohella eräs mahdollisuus oli hankkia pienempiä paikalliseen käyttöön tarkoitettuja tietokoneita. Eräs tällainen oli IBM 1620, jota valmistettiin vuosina 1959–1970. Laite oli kuitenkin yhden käyttäjän tietokone, siis PC:n varhainen vastine, vaikka painoikin tyypillisesti 550 kg ja käynnistyi hitaasti ferriittirengasmuistinsa avulla.
Tietokonevalmistajat alkoivat valmistaa tietokoneita, jotka olivat teholtaan, muistikapasiteetiltaan ja kooltaan pienempiä kuin ”oikeat” tietokoneet. Niitä nimitettiin aluksi pientietokoneiksi ja luokkaan laskettiin mukaan varhaiset mikrotietokoneetkin. Ensimmäisenä luokkaan kuuluvana tietokoneena pidetään Digitalin PDP-8:aa, joka julkistettiin vuonna 1965. Siihen sai pian myös osituskäyttöjärjestelmän. PDP-8:sta tuli suosittu, sitä valmistettiin 50 000 kappaletta. Ilmiselvästi se ratkaisi joitain asiakkaiden tietojenkäsittelyongelmia. Niinpä muut valmistajat lähtivät leikkiin.
IBM julkaisi samana vuonna 1130:n, josta tuli ensimmäinen IBM, jonka saattoi vuokrata alle tuhannella dollarilla kuukaudessa. Muita aikakauden pientietokoneita oli Data General Nova, jota valmistettiin 50 000 kappaletta sekä Hewlett-Packardin HP 2100 ja myöhemmin HP 3000. Se oli ensimmäinen luokkansa tietokone, jossa oli alusta asti osituskäyttö. Se esiteltiin vuonna 1972.
Pientietokoneita käytettiin osastotietokoneina johonkin tiettyyn tietojenkäsittelytarpeeseen esimerkiksi laboratorioissa ja tehtaissa. Toisaalta pientietokoneita saattoi käyttää myös pienen yrityksen sen aikaisiin tietojenkäsittelytarpeisiin. Koneiden kapasiteetti kasvoi, jolloin ne alkoivat kilpailla suuremmiksi luokiteltujen tietokoneiden kanssa, mikä selittää tämän luokan suosion.
Pientietokoneen terminä korvasi 1970-luvulla minitietokone, kun taas ihan pienimpiä henkilökohtaiseen tietojenkäsittelyyn tarkoitettuja tietokoneita alettiin kutsua mikrotietokoneiksi. Mikrotietokoneiden aika tuli sitten myöhemmin, 1970-luvun ja 1980-luvun alun valtavirtaa olivat minitietokoneet, jotka osaltaan taas siirsivät tietojenkäsittelyä lähemmäs liiketoimintaa.
Itse tutustuin HP 3000 -tietokoneeseen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Tietokone koostui kolmesta yksiköstä, joista kaksi oli pesukoneen kokoisia. Toisessa oli keskusyksikkö ja toisessa kaksi noin 500 megatavun levyasemaa. Kolmas oli suurikokoinen nauhavarmistuslaite. Laitteet periytyivät Otto Wuorio Oy -nimiseltä firmalta YIT:n pääkaupunkiseudun asuntotuotannolle, ja koneessa pyöritettiin edistyksellistä tuoterakennepohjaista kustannuslaskentaohjelmaa. Muistan, kun kaapeloin koneen 38,5 asteen kuumeessa YIT:n Käpylän toimitalon silloisessa konesalissa kesällä 1992. HP 3000 oli ensimmäinen tietokone, joka käynnistettiin upouuden toimitalon konesalissa.
Kuvateksti: Kuvassa Digitalin PDP-8 tietokonemuseossa. Taustalla näkyy myös Data Generalin vastaavia laitteita. Kuva: Wikimedia Commons.