Onko meillä yleensäkään tarvetta kokonaan uudelle teknologialle? Voihan olla, että olemme jo hankkineet teknologian, jonka ominaisuudet riittävät, kunhan vain hyödyntäisimme sitä paremmin. Entäpä osaamistarve? Jos teknologiakirjo on jo nyt niin suuri, että osaamisessa on ennestäänkin haasteita, eivät uudet ostokset mitenkään helpota tilannetta. Lähdetäänpä purkamaan tilannetta kokonaisarkkitehtuurilla.

Onko uusi teknologia apu vaiko haitta?

Uudet teknologiat ovat välttämättömiä. Ne mahdollistavat täysin uudenlaista liiketoimintaa, jota ei ole mahdollista toteuttaa ilman uusia innovatiivisia teknologioita. Uudet teknologiat voidaan valjastaa ratkomaan ongelmia, joita ei ole aiemmin voitu ratkoa. On autonomisia autoja, jotka hyödyntävät koneoppimista. On kryptovaluuttaa, joka edellyttää toimiakseen lohkoketjuja. Tekoälyä käytetään sellaisissakin paikoissa, missä sen olemassaoloa ei välttämättä aina edes tiedosta. Teknologiaa on kaikkialla ja uusia kehitetään koko ajan.

Onko uusi teknologia tarpeen juuri meille? Onko teknologia tarpeeksi kypsää? Puuttuuko uudesta teknologiasta edelleen esimerkiksi hallinnointiominaisuuksia, joita välttämättä tarvittaisiin? Millainen tulevaisuus teknologialla on? Jos liiketoiminnan kannalta yksi tärkeimpänä ominaisuuksia on palvelun saatavuus eikä välttämättä sen innovatiivisuus, uusi teknologia ei välttämättä ole järkevä valinta. Tai, jos organisaatiossamme on jo investoitu lähes vastaavaan teknologiaan, jolla tarvittavat asiat voitaisiin jo nykyisellään saavuttaa.

Kokonaisarkkitehtuuri osaksi päätöksentekoa

Kokonaisarkkitehtuurin nykytilan kuvaukset antavat hyvän tilannekuvan siitä, missä mennään. Myös teknologiat on hyvä inventoida osaksi organisaation nykytilan kuvauksia. Inventaariossa kannattaa huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin mihin me käytämme teknologiaa juuri nyt eli mitä ominaisuuksia me hyödynnämme siitä.

Toiseksi teknologian potentiaaliset toiminnallisuudet, joita emme hyödynnä. On tärkeää tietää tulevaisuutta ajatellen, mitä mahdollisuuksia jo tehdyillä teknologiainvestoinneilla on. Teknologiavalmistajat tuovat uusia toiminnallisuuksia versiopäivitysten muodossa teknologiatuotteisiinsa.

Tästä syystä tilannetta on syytä seurata säännöllisesti. Muita oleellisia tietoja ovat kustannukset, osaaminen, palvelutaso, tietoturvallisuus sekä lainsäädäntö. Lainsäädäntö voi muun muassa estää jonkin teknologian käytön. esim. julkishallinnon päätöksentekoa ei saa täysin automatisoida hyödyntäen robotiikkaa tai koneoppimista.

Kokonaisarkkitehtuuria mallinnetaan tyypillisesti hyödyntäen ArchiMate®-mallinnuskieltä. ArchiMate on standardoitu OpenGroupin toimesta ja nykyinen versio on 3.1. ArchiMate-mallinnuskielestä löytyy omat kerrokset teknologioiden, järjestelmien sekä liiketoiminnan kuvaamiselle. Eri kerrosten elementit on mahdollista liittää toisiinsa, eli teknologiat voi liittää tietojärjestelmiin ja sitä kautta liiketoimintaan. Kokonaisarkkitehtuuri sisältää myös karttoja. Yhteen karttaa kerätään vaikkapa kaikki teknologiat. Kartan avulla nykytilaa on helppo visualisoida lisäämällä siihen värejä kuvaamaan eri asioita.

Teknologian toiminnallisuus ja sen käyttötarkoitus sekä toteuttava teknologiaohjelmisto kannattaa kuvauksissa erotella toisistaan. Muun muassa tiettyä virtualisointialustaa käytetään vain tietyn tyyppisten tietojärjestelmien ajoalustaksi. Usein organisaatiossa ajaudutaan ajan saatossa useaan eri teknologiaan, jotka palvelevat samaa käyttötarkoitusta. Tämä voi olla tietoinen päätös tai tiedostamaton päätös. Tämä ei välttämättä ole ongelma vielä järjestelmän kehitysvaiheessa. Uudella teknologialla kehittäminen voi olla kiehtovaa ja motivoivaa, mutta ylläpitovaiheessa rinnakkainen teknologia ei välttämättä enää tunnukaan kovin houkuttelevalta. Varsinkin, jos ylläpitotiimillä on ylläpidettävänä laaja kirjo eri teknologioita samaan käyttötarkoitukseen.

Teknologian elinkaari muodostuu useammista asioista. Yksi osa elinkaarta tulee teknologian toimittajalta tai avoimen lähdekoodin yhteisöltä. Teknologiaa ei yksinkertaisesti enää tueta tietyn päivämäärän jälkeen. Elinkaari voi olla myös organisaatiomme itse asettama. Haluamme päästä teknologiasta eroon esim. kustannussyistä. Yksittäisen teknologian elinkaaren tutkiminen ei yksinään riitä, vaan pitää pystyä tunnistamaan, missä tietojärjestelmissä kyseistä teknologiaa on käytössä ja mitä liiketoimintaa kyseinen tietojärjestelmä palvelee. Joskus voi olla täysin ymmärrettävää investoida päällekkäiseen uuteen teknologiaan, mikäli investointi käy strategisesti järkeen, esim. nykyinen käytössä oleva teknologia on lähestymässä elinkaarensa päätä.

Uuden teknologian käyttöönotto

Kun päädytään käyttöönottamaan kokonaan uutta teknologiaa, on tärkeää tarkastella kokonaisuutta. Mahdollistaako lainsäädäntö uuden teknologian käyttöönoton? Aiheuttaako uuden teknologian käyttöönotto mainehaittaa? Minkälaista liiketoimintaa uuden teknologian on tarkoitus palvella? Onko palvelulla jonkin sortin palvelulupausta asiakkaan suuntaan? Millaista tietoa uuden teknologian läpi virtaa? Näitä kysymyksiä ei voida tarkastella pelkästään teknologian kautta, vaan on ymmärrettävä myös liiketoiminta, jossa uutta teknologiaa on tarkoitus hyödyntää. Kokonaisarkkitehtuuri on tähänkin tarkoitukseen oivallinen työkalu, sillä siinä yhdistyvät teknologia, järjestelmät, tieto ja liiketoiminta. Teknologian valintapäätöstä tehtäessä on tiedossa oltava palvelun kriittisyys, asiakkaat sekä volyymi.

Tietojärjestelmäkerros toteutetaan teknologian avulla, eli se asettaa vaatimukset teknologialla. Tietojärjestelmissä liikkuva tieto taas määrittelee tarpeen tietosuojan ja tietoturvan tasolle. Lisäksi on ymmärrettävä, mitä lainsäädäntöä tietojen käsittelyyn liittyy.

Uusista teknologioista on hyvä saada kokemusta ennen isoa kriittistä tietojärjestelmähanketta. Uusia teknologioita kannattaa siis seurata ja tietoisesti pyrkiä kokeilemaan vähemmän kriittisissä palveluissa, mikäli mahdollista. Mikäli uuden teknologian kokeileminen ei ole mahdollista etukäteen, niin kehitystehtävä kannattaa palastella siten, että tarvittavat kriittiset rakennuspalikat saadaan toteutettua mahdollisimman aikaisin ja siten uusi teknologia löytää paikkansa mahdollisimman pikaisesti.

Uuden teknologian käyttöönotto vaatii usein suurempia ponnisteluita, kun tuttu ja turvallinen teknologia. Miten asiat toteutetaan uudessa teknologian avulla? Vaikuttaako uusi teknologia asennuskäytäntöihin? Kuinka uusi teknologia tulee konfiguroida, jotta saatavuus ja tietoturvallisuus otetaan huomioon? Nämä kaikki vaativat vähän harjoittelua. Hanki riittävät kokemukset ja toistot ennen virallista käyttöönottoa.

Teknologia-arkkitehtuuri on siis tasapainottelua uuden ja vanhan välillä. Ohjaavana tekijänä ovat organisaation liiketoiminnan tarpeet.

Oskari Forsblom on toiminut useissa eri rooleissa IT-alalla työuransa aikana; koodauksesta arkkitehtuuriin sekä ketterässä tiimissä teknisen tuoteomistajana. Hän tuntee sovelluskehityksen ja uudet teknologiat, kokemusta on siitä mikä käytännössä toimii ja mikä ei toimi. Oskari on kokenut projektityöntekijä ja tiimipelaaja.

Artikkeli on ensimmäistä kertaa julkaistu Sytyke -lehdessä.
Lisätietoja www.sytyke.org

Kuva Sandro Katalina Unsplash