Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, kuinka tietokoneen osituskäyttö ja päätteet siirsivät tietojenkäsittelyä konesalista lähemmäs liiketoimintaa. Ei kuitenkaan vielä toisille paikkakunnille, vaan samassa rakennuksessa toisiin kerroksiin tai samalla tontilla toiseen rakennukseen.
Historiankirjoihin on jäänyt tieto, että Kesko aloitti tiedonsiirron modeemeja ja kaukopuhelinyhteyksiä käyttäen vuonna 1964. Tuohon aikaan kaukopuhelinyhteydet olivat vielä käsivälitteisiä, jolloin keskusten ”Puhutaanko täällä vielä?” -tyyppiset keskeytykset olisivat olleet tiedonsiirrolle tuhoisia. Niinpä nämä puhelut tilattiin datapuheluina, jolloin keskukset merkkasivat puhelun töpselin kumilenkillä merkiksi siitä, että puhelua ei saanut keskeyttää.
Kymmenen vuoden kuluttua oli otettu käsivälitteisten lisäksi jo vuokrattuja kiinteitä puhelinyhteyksiä tiedonsiirron käyttöön. Tietojenkäsittelyliiton tiedonsiirtopolitiikkaan vuonna 1974 kuului yleinen dataverkko, joka rakennettaisiin erilleen telex- ja puhelinverkoista. Tuohon aikaan melko itsestään selvä yleisen dataverkon rakentaja oli Posti- ja lennätinlaitos, joka ryhtyikin toimeen.
Vuonna 1978 Tietojenkäsittelyliitto joutui jälleen puuttumaan asiaan, sillä ennakkotietojen mukaan verkon siirtotariffeista oli tulossa kalliit. Liitossa ymmärrettiin tekniikan kehitys ja käytön lisääntyminen ja siksi vaadittiin kustannuspohjaista hinnoittelua, joka vastaisi muiden maiden ratkaisuja.
Viimeiset käsivälitteiset puhelinkeskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniossa automatisoitiin niinkin myöhään kuin 26.3.1980. Automaattiset puhelinkeskukset mahdollistivat puhelujen ohella tiedonsiirron myös yöaikaan. Sillä varsinkaan maaseudun käsivälitteiset puhelinkeskukset eivät palvelleet yöisin. Tätä on varmasti vaikea tiedostaa nykymaailmassa, jossa tällaiset asiat toimivat 24/7.
Aluks tietojenkäsittely keskittyi pääkaupunkiseudulle ja tehtaitten yhteyteen muualle Suomeen. Vasta riittävän nopeat tiedonsiirtoyhteydet mahdollistivat esimerkiksi päätekäytön kahden paikkakunnan välillä. Yleisillä tietoverkoilla oli suuri merkitys tietojenkäsittelyn laajenemiseen lähemmäs liiketoimintaa ja koko maahan.
Kuvateksti: Puhelujen välittäminen oli yleisesti naisten työtä. Vaikka tarinat kertovat muuta, varsinkin suurissa puhelinkeskuksissa työ oli niin kiireistä, etteivät ”sentraalisantrat” ehtineet kuunnella asiakkaiden puheluja. Kuva: Lauri Sorvojan kokoelma / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto/ finna.fi.