Digi-tilalliset vastaan torpparit – olisiko eettisempää unohtaa alustatalous?

Alustojen auvo ja alho Elämme alustatalouden aikaa. Minulla kuluttajana on koottu omaan taskuun helpoiksi valikoimiksi palveluverkostoja. Voin vertailla palvelujen ominaisuuksia ja hintoja. Etenkin hintoja. Sitoudun vähemmän, mutta ostaminen on helppoa, arki on mukavaa. Mutta. Ravintola saa maksamastani hinnasta pienemmän osuuden ja joutuu vähitellen nostamaan hintoja. Kampaaja ehdottaa vaivihkaa, että varaisinkin ajan suoraan hänen nettisivultaan. On helppoa nauttia alustataloudesta asiakkaana. Silmät alkavat avautua vasta torpparin kenkiin joutuessa. Musiikin tekijänä olen itse päässyt näkemään, että alustatoiminnan myötä musiikki ei ole enää tuote lainkaan. Kuluttaja ostaa striimausjäsenyyden ja alustan jakomallit tuovat tulovirtaa vain suurimmille striimien kerääjille. Voidaan sanoa, että noh, artisti maksaa. Voiko alustan valita? Eettinen kuluttaminen on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa, olemme tietoisempia reilusta ja lähistä. Ei saa ostaa liikaa. Tai vääriä asioita. Hinku ostaa on...