Immateriaalioikeudet (Intellectual Property Rights; IPR) liittyvät olennaisesti tietojärjestelmiä koskeviin innovaatioihin ja niitä koskevien tuotteiden ja palveluiden suojaamiseen, kehittämiseen ja kaupallistamiseen.

Immateriaalioikeudet ovat oikeuksia, jotka liittyvät henkisiin luomuksiin, kuten keksintöihin, kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin, tavaramerkkeihin, liikesalaisuuksiin ja muuhun vastaavaan aineettomaan omaisuuteen.

Immateriaalioikeuksien avulla oikeudenhaltija voi estää muita käyttämästä, valmistamasta, myymästä tai muuten hyödyntämästä omaa keksintöään tai luomustaan ilman lupaa. Näin ollen immateriaalioikeuksien suoja on tärkeä osa liiketoimintaa, sillä se suojaa yrityksen investointeja, kilpailuetua ja brändiä.

IPR-strategia systematisoi aineettoman omaisuuden hallinnoinnin

Aineettoman omaisuuden hallinnointiin on suositeltavaa luoda IPR-strategia, jolla systematisoidaan aineettoman omaisuuden hoitoa yrityksessä. IPR-strategia määrittelee, miten relevantti aineeton omaisuus tunnistetaan, miten sitä hallitaan, suojataan ja kehitetään ja miten aineeton omaisuus saadaan tuottamaan lisäarvoa ja kilpailuetua.

Oleellista on myös varmistaa oma toimintavapaus markkinoilla ja huolehtia ettei tule loukanneeksi kolmansien oikeuksia.

IPR-strategia liittyy aina vahvasti yhtiön laajempaan liiketoimintastrategiaan ja sen tulee elää ja kehittyä liiketoimintastrategian myötä esimerkiksi yhtiön kansainvälistyessä. IPR:n rooli on relevantti tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren ajan ja ne tulee huomioida aktiivisesti tutkimus- ja kehittämisvaiheesta pilotointiin, käyttöönottoon ja mahdolliseen jatkokehitykseen asti.

Yrityksen IPR-oikeuksia kannattaa myös jatkuvasti valvoa sekä puuttua valitun strategian mukaisesti mahdollisiin loukkaustilanteisiin.

Eri tapoja suojata tietojärjestelmiin liittyvä innovaatio

Tietojärjestelmiin liittyvien innovaatioiden suojaaminen on tärkeää, jotta innovaatioiden kehittäjät voivat hyödyntää niitä taloudellisesti ja estää kolmansien luvattoman käytön.

Innovaatioita voidaan suojata eri tavoin, kuten patentoimalla, tekijänoikeuksilla, tavaramerkkirekisteröinnillä, liikesalaisuuksia suojaamalla sekä erilaisilla juridisesti sitovilla sopimuksilla eri toimijoiden välillä.

Patentit

Toisin kuin moni perinteisesti luulee, tietojärjestelmiin liittyviä innovaatioita, kuten ohjelmistoja ja algoritmeja, voidaan tietyin edellytyksin patentoida.

Pelkkiä matemaattisia kaavoja tai ohjelmistoa ”sellaisenaan” ei voi patentoida, mutta tietokonesovelteisia keksintöjä voidaan patentoida ja patentoidaan laajalti sekä Euroopassa, että muualla.

Hyvin usein kyse on järjestelmästä, jonka osana ohjelmisto toteuttaa tiettyjä toiminnallisuuksia ja/tai menetelmästä, jota ohjelmisto toteuttaa. Ohjelmistojen osalta usein ratkaisevaa on se, katsotaanko niitä koskeva keksintö patenttilainsäädännön näkökulmasta ”tekniseksi” ja saako se aikaan jonkin teknisen vaikutuksen kuten parantunut tietoturva, tietojenkäsittelyn nopeutuminen, energiansäästö tai muuta sellaista.

Patentti antaa omistajalleen yksinoikeuden keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttöön, valmistukseen, myyntiin, käyttöön ja maahantuontiin. Patentoinnilla saa parhaassa tapauksessa etumatkaa kilpailijoihin nähden sekä työrauhaa oman tuotteen tai menetelmän edelleen kehittämiseen.

Ohjelmistojen osalta kuitenkin usein on käytävä punnintaa sen suhteen, pidetäänkö jokin ratkaisu esimerkiksi salassa, julkaistaanko se itse vai lähdetäänkö patentoimaan riippuen tilanteesta ja siitä minkälaista suojaa ratkaisulle olisi saatavissa, pystytäänkö sitä valvomaan jne.

Patenttia haettaessa on pidettävä mielessä, että patentoinnin kautta ratkaisu tulee julkiseksi.

Patentointi edellyttää, uutuutta, keksinnöllisyyttä ja teollista hyödynnettävyyttä. Uutuus tarkoittaa käytännössä, että keksintö, jolle patenttia haetaan ei ole tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen tekemistä.

Keksinnön tulee olla myös keksinnöllinen, eli sen pitää erota tunnetuista ratkaisuista olennaisesti siten, että se ei ole ilmeinen ns. ”alan ammattilaiselle”. Teollinen käyttökelpoisuus tarkoittaa, että keksinnön mukainen ratkaisu olisi hyödynnettävissä teollisesti, eikä se ole esimerkiksi fysiikan lakien vastainen tms. Jälkimmäisin edellytys on hyvin harvoin ongelma.

Tekijänoikeudet

Ohjelmistot saavat pääsääntöisesti tekijänoikeussuojaa kirjallisina teoksina. Suojan kohteena on tällöin ohjelmiston koodi ja sen omaperäinen ilmaisu, mutta ei abstraktimmat ideat, joita koodiin/ohjelmistoon on implementoitu. Tekijänoikeudet antavat omistajalleen yksinoikeuden teoksen, toisintamiseen, julkiseen esittämiseen, jäljentämiseen, teoskappaleiden jakeluun, muokkaamiseen, ja niin edelleen.

Tekijänoikeudet syntyvät automaattisesti, kun teoskynnyksen ylittävä teos on luotu, eikä niiden saamiseksi vaadita rekisteröintiä tai muiden muotovaatimusten täyttämistä.

Joissakin maissa tosin, kuten USA:ssa ja Kiinassa, myös tekijänoikeuden rekisteröinti täydentävänä suojamuotona on mahdollista ja rekisteröinti voi tuoda merkittäviä etuja muun muassa korvaustasoihin nähden, mikäli teosta käytettäisiin luvattomasti ja se voi olla edellytys esimerkiksi loukkauskanteen nostamiselle.

Tekijänoikeudet eivät suojaa ideoita ja periaatteita ja tekijänoikeussuojaa ei voi saada esim. liiketoimintakonseptiin tai ohjelmiston toiminnallisuuteen, mutta esimerkiksi sanallisesti, kuvallisesti tai ohjelmointikielellä esitettynä voi tekijänoikeussuoja tulla kyseeseen siinä nimenomaisessa ilmaisumuodossa.

Tietokoneohjelman osalta tekijänoikeudellisen suojan kohteena voivat olla esimerkiksi ohjelman koodi tai ohjelman graafinen käyttöliittymä.

Tavaramerkkirekisteröinti

Tavaramerkki on tunnusmerkki, joka erottaa tietyn yrityksen tuotteet ja palvelut muiden vastaavista. Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus kieltää muita käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä samojen tai samankaltaisten tavaroiden tai palveluiden yhteydessä.

Kielto-oikeuden takia tavaramerkin hankkiminen on sen haltijalle tehokas tapa saada suojaa omalle brändille.
Hyvin hoidettu tavaramerkkisuojaus auttaa suojaamaan yrityksen brändiä kilpailulta ja vahvistaa sen erottuvuutta markkinoilla.

Tuotteen tai brändin suojaamatta jättäminen voi johtaa esimerkiksi siihen, että yritys joutuu muuttamaan brändiään myöhemmin jonkun toisen suojattua sen tai samankaltaisen merkin.

Liikesalaisuuksien suojaaminen ja sopimusten merkitys

Myös liikesalaisuuksista huolehtiminen auttaa suojaamaan tuotekehitykseen satsattuja investointeja varmistaen, että innovaatiot säilyvät yrityksen omistuksessa ja ettei niiden arvoa menetetä. Liikesalaisuuksien suojaaminen on tärkeä osa innovaatioprosessia monessa eri vaiheessa ja erityisen hyödyllinen silloin kun innovaatio on vielä kehitysvaiheessa, jolloin ideat ovat vasta kehittymässä ja niiden potentiaali on vielä tuntematon.

Salassapitosopimus tulisi olla solmittuna aina ennen kuin liikesalaisuuksia sisältäviä tietoja jaetaan tai muutoin käsitellään asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa. Joskus myös esimerkiksi keksinnön salassapito voi olla perusteltukin strateginen vaihtoehto patentoinnille, kun keksinnön julkiseksi tulo patentointiprosessin myötä halutaan välttää.

Myös muiden sopimusten merkitys innovaatioiden ja muun aineettoman omaisuuden huolellisessa hallinnoinnissa on korostunut, sillä ne määrittävät osapuolten oikeuksia ja velvoitteita muun muassa IPR:n käyttöön, omistajuuteen, jakamiseen, suojaamiseen ja lisensointiin liittyen.

Esimerkiksi tuotekehitysvaiheessa voidaan tehdä yhteistyötä ja yhteiskehitystä monien yhteistyökumppaneiden kanssa, jolloin on tärkeää sopia ennen yhteistyön aloittamista yhteistyön pelisäännöistä esimerkiksi tulosten ja IPR:ien omistus- ja käyttöoikeuksien osalta.

Hyvin laaditut sopimukset auttavat estämään riitatilanteita ja oikeudenkäyntejä, joilla voisi olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia osapuolten liiketoiminnalle.

Erilaisia suojamuotoja voi ja kannattaakin hyödyntää rinnakkain mahdollisuuksien mukaan. On myös tärkeää huomioida alueelliset erityispiirteet ja kulloinkin relevantit kansallisen lainsäädännön erityispiirteet kohdemarkkinan mukaan, joissa innovaatioita suojataan.

Mistä IPR:n arvo muodostuu

Aineettomien omaisuuserien arvonmääritys voi olla tarpeen erilaisissa järjestelyissä, joissa siirretään (ostetaan tai myydään), rahoitetaan tai lisensoidaan immateriaalioikeuksia. Aineettoman omaisuuden arvon tunnistaminen auttaa tekemään parempia liiketoimintapäätöksiä tai esimerkiksi argumentoimaan neuvotteluissa paremmin.

Patenttisalkun koko tai yksittäisten IPR-oikeuksien lukumäärä ei ole itseisarvo sinänsä, vaan IPR:n arvoa määritettäessä on huomioitava yksinoikeuksien laatu, maantieteellinen laajuus, suojan relevanssi tuotteiden/palveluiden kannalta, suojan kohteena olevien tuotteiden/palveluiden markkinat sekä se miten IPR:ää hyödynnetään kohdemarkkinassa.

Arvoon vaikuttavat myös muut olosuhteet, kuten kaupallistamispotentiaali ja toisaalta oikeuksien haltijan kyky hyödyntää yksinoikeuksiaan.

Kirjoittaja työskentelee lakimiehenä immateriaalioikeuksiin erikoistuneessa asiantuntijayritys Kolster Oy Ab:ssa ja toimii siellä laki- ja brändinsuojauspalveluista vastaavana johtajana. Hänellä on pitkä kokemus erilaisista tehtävistä IRP-oikeuksia, niiden hallinnoinnin ja kaupallistamisen sekä liikejuridiikan parissa.

Artikkeli on ensimmäistä kertaa julkaistu Sytyke -lehdessä.
Lisätietoja www.sytyke.org