Kun IBM 650 oli vielä – kotimaisen ESKO:n tapaan – elektroniputkikone, IBM 1401 oli jo täystransistorikone, ei kuitenkaan IBM:n ensimmäinen, sillä sitä kunniaa kantaa IBM 608. Elektroniputkien korvaaminen transistoreilla paransi tietokoneiden luotettavuutta, esimerkiksi ESKO kävi häiriöittä parhaimmillaan kaksi tuntia.
IBM 1401 julkistettiin vuonna 1959 ja toimitukset alkoivat seuraavan vuoden alussa. TIVIA ry:n 50-vuotishistoriikin mukaan koneita oli Suomessa toimitettu ja tilattu vuonna 1961 jo 25 kappaletta, lisäksi kaksi isoveli IBM 1410 ja kaksi pienten yritysten konetta IBM 1620. Lisäksi oli vanhempia laitteita, esimerkiksi Valmetin Rautpohjan tehdas teki hammaspyörälaskentaa edellisen sukupolven IBM 610:llä. Kun ensimmäinen IBM 1401 asennettiin Helsingin verovirastoon toukokuussa 1961, oletettavaa on, että melkoinen osa 25 koneesta oli vuoden päättyessä vielä tilauslistalla. Tiedetään kuitenkin, että Postisäästöpankki korvasi Ensi-tietokoneen IBM 1401:llä jo vuonna 1961.
IBM 1401 oli aikansa mittapuun mukaan joustava tietokone. Peruskokoonpanossaan siinä oli lisälaitteena vain reikäkorttien luku- ja lävistysyksikkö 1402, mutta se voitiin varustaa myös rivikirjoittimella 1403, magneettinauhayksiköillä tai jopa IBM 1405 -poimintamuistiyksiköllä. Myyntiesitekuvissa laitteet saattoivat olla rivissä tai u-kirjaimen muotoon ryhmitettynä, mutta todellisuudessa rivikirjoitinta ja magneettinauhayksiköitä ei voitu sijoittaa samaan tilaan edellisen pölynmuodostuksen ja jälkimmäisten pölynherkkyyden vuoksi.
Tuo levy-yksikkö IBM 1405 on mielenkiintoinen. IBM 1401:sta kirjan kirjoittanut Arto Sainio kertoo, että ”laitetta en kuitenkaan koskaan nähnyt , ilmeisesti hinta oli ostohalua hillitsevä tekijä”. Näin varmaankin, sillä 50-vuotishistoriikin mukaan vain viisi vuoden 1961 IBM 1401:stä oli varustettu levy-yksiköllä.
Toinen syy levymuistin harvinaisuuteen oli varmasti ajattelutavassa. Reikäkorttitaustaiselle ihmiselle ajatus hajasaanti- tai poimintamuistista (random access memory, RAM) oli vaikeasti ymmärrettävä, mutta magneettinauha oli helpompi mieltää nipuksi reikäkortteja.
IBM 1401 oli rakenteeltaan ”tukevaa rautatavaraa”, perusyksikkö ilman magneettiyksiköitä painoi alkaen 900 kg. Koska kone oli yhden käyttäjän kone ja siinä ajettiin kerrallaan yhtä ohjelmaa, se sopi hyvin sen aikaiseen ajatteluun korvaamaan keskitetyn reikäkorttiosaston lajittelijoita, laskentakoneita ja kollaattoreita.
Vaikka ajattelu ei muuttunutkaan, laskentatehoa saatiin IBM 1401:llä rutkasti. Kelan laskelmien mukaan eläkekorotusten laskeminen vei reikäkorttikoneilla kolme kuukautta, jolloin yhden korotustapauksen hinnaksi muodostui 6,25 markkaa. IBM 650:llä laskenta-aika saatiin puristetuksi 20 tuntiin ja hinta 80 penniin. IBM 1401 puristi laskenta-ajan 12 tuntiin ja hinnan 48 penniin korotustapaukselta. Kapasiteettia riitti siis moneen muuhunkin tehtävään ja kustannuksissa pilkun paikka vaihtui. Siinä tietokoneen merkitys, varhaistenkin.
Kirjoittaja Reino Myllymäki on on mukana TIVIA ry:n 70-vuotishistoriaprojektissa ja TIVIA:n kehityspäällikkö.
Lähteet:
- Ari T. Manninen: ”Näin tehtiin Suomesta tietoyhteiskunta”. Talentum 2003.
- Arto Sainio: ”IBM 1401 – Yhden käyttäjän tietokone vuodelta 1961”. Edita 2001.
Kuva: Tyypillinen brosyyrikuva 1960-luvun IBM 1401 -tietokonekokoonpanosta. Todellisuudessa rivikirjoitin ja magneettinauhayksikkö eivät voineet olla samassa huoneessa. Kuvalähde: TIVIA ry:n arkisto.
