Koronapandemian aikaan etäopetus esitettiin julkisissa keskusteluissa usein negatiivisessa valossa. Kuitenkin hyvin suunniteltu ja toteutettu etäopetus toimii ja tukee opiskelijoiden opimista.
Tämä selviää Itä-Suomen yliopiston professoreiden Erkko Soinnun, Laura Hirston ja Teemu Valtosen sekä Hirston johtaman OAHOT-tutkimusryhmän tuloksista.
Tutkimusryhmä hyödynsi koronapandemian tuomaa pakollista etäopetusta vuosina 2020 ja 2021. Professori Erkko Sointu opetti määrällisten tutkimusmenetelmien harjoitusopintoja opettajaopiskelijoille. Opintojaksoa on pidetty yleisesti haastavana ja etäopetus toi siihen omat lisämausteensa.
Opintojakso suunniteltiin OAHOT-tutkimushankkeen (Oppimisanalytiikan hyödyntäminen itseohjatun oppimisen tukemisessa koulutuspolun eri vaiheissa) puitteissa. Tutkijat halusivat selvittää, tarjoavatko oppimisanalytiikka, hyvin suunniteltu etäopetus sekä opettajan monipuoliset ja uudenlaiset keinot keskustella, opettaa ja ohjata vastauksia kurssin asettamiin haasteisiin.
”Oppimisanalytiikalla viitataan tutkimuksessamme siihen, että toimiessaan sähköisessä oppimisympäristössä kukin opiskelija jättää opiskelustaan jälkiä, joita opettaja voi käyttää opiskelijan tukemiseen”, Laura Hirsto kertoo.
”Jäljillä” tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten opiskelija käyttää annettuja materiaaleja, miten hän opinnoissaan etenee, mihin käyttää aikaa ja missä kohtaa haasteita.
Lisäksi kurssin aikana kartoitettiin lyhyiden kysymyslomakkeiden avulla, millaisia tunteita opiskelu opiskelijoissa herättää ja mikä opintojaksolla erityisesti kiinnostaa.
Opintojakson opetuksessa Sointu käytti käänteistä oppimista.
Opiskelijat saivat opettajan tekemät materiaalit, kuten lyhyet videot ja videoihin liittyvät muistiinpanot, omaan tahtiin käytettävikseen sähköiseen oppimisympäristöönsä.
Lisäksi opiskelijat pystyivät keskustelemaan jakson aikana sähköisesti joko kaikkien kurssilaisten kanssa yhteisesti, keskenään pienryhmissä tai opettajan kanssa yksityisesti.
”Koska fyysinen vuorovaikutus puuttui kurssilta, antoi analytiikka opettajalle ”etäopetuksen lisätuntosarvet”. Pystyin analytiikan avulla seuraamaan kunkin opiskelijan opintojen etenemistä sekä opiskelun herättämiä tunteita”, Sointu kuvailee.
Ensimmäisten tutkimustulosten perusteella opiskelijoiden ajanhallintataidot paranivat ja vaikeiden sisältöjen välttely sekä negatiiviset tunteet määrällisten menetelmien opiskelua kohtaan vähenivät kyseisellä opintojaksolla.
Toisessa Soinnun ja kumppaneiden tutkimuksessa tarkasteltiin analytiikan avulla saatuja tietoja oppimisen etenemisestä sekä opintojakson aikana koettuja opiskeluun liittyviä tunteita.
Tuloksissa selvisi, että ne opiskelijat, jotka kokivat opintojaksolla kyselyn mukaan negatiivisimpia tunteita, olivatkin analytiikan perusteella aktiivisimpia opiskelijoita.
”Tunteet voivat olla aktivoivia tai ei-aktivoivia. Vaikka tunteet itse aiheen opiskelua kohtaan olisivatkin negatiivisia, voidaan onnistuneella etäopetuksella aktivoida opiskelijoita onnistumaan opiskelussaan”, Sointu kuvailee.
Kolmannessa tutkimuksessa tutkijat analysoivat opiskelijoiden antamaa palautetta opintojaksolta. Palautteissa selvisi, että opiskelijat kokivat toteutetun opetuksen, opintojakson ilmapiirin ja vuorovaikutuksen kiitettävänä. Oman sitoutumisensa ja oppimisensa he arvioivat hyvälle tasolle.
”Nämä tutkimustulokset ovat rohkaisevia. Lisäksi opiskelijoiden palaute sekä keskustelu opetuksen kehittämisestä tulevaisuutta varten on ollut hyvin antoisaa”, Sointu iloitsee.
Oppimisanalytiikan potentiaali opetuksen ja oppimisen tukemisessa on Soinnun mukaan suuri, mutta potentiaalin käyttöönottoon tarvitaan lisää tutkimusta sekä käytännön esimerkkejä eri tasojen opettajille.
Kuva Ivan Aleksic Unsplash
