Hankehumppaa vaihtoaskel mitä?
Miksi lukuisat hankkeet ja pärjääminen eurooppalaisessa digivertailussa ei korreloi tuottavuuden kanssa, pohtii kolumnisti Aini Räisänen.
Aini Räisänen
20.10.

Hankkeet syövät resursseja

Termi hankehumppa nosti päästään syksyn alussa opettajien työhön liittyen. Muiden työtä haastavien ilmiöiden ohella puhuttiin byrokratian, raportoinnin ja kokoustamisen lisäävän työmäärää ja vievän aikaa varsinaiselta työltä. Opettajille seurauksena on uupumista ja alanvaihdon suunnittelun yleistymistä. Mielenkiintoisesti samaan aikaan käynnistyi uutisointi siitä, miksi poliisin korotetut määrärahat eivät olleet riittämässä poliisien määrän kasvattamiseen, päinvastoin poliisissa heilui YT-uhka. Yhtäältä epäiltiin hallinnon nielevän rahaa, toisaalta tunnistettiin epäonnistuneet tietojärjestelmähankkeet rahasyöppönä. Hankkeet siis.

Suomen tuottavuus polkee paikallaan

Kun näihin toimialakohtaisiin havaintoihin yhdistää kesäkuussa ilmestyneen Teknologianeuvottelukunnan raportin huolen Suomen tuottavuuden kehityksestä, alkaa tuntua, että tässä on jotakin meneillään. Raportin mukaan työn tuottavuus on Suomessa alempi kuin teknologisen eturintaman maissa (Ruotsi, Saksa, Yhdysvallat) ja erityisen huolestuttavana mainitaan julkisen sektorin jatkuvasti heikentynyt tuottavuuskehitys. Syynä nostetaan kykenemättömyys hyödyntää teknologian kehitystä ja ICT-investointeja kilpailijamaiden tavoin. Väittäisin että yritystä kuitenkin on. Hankkeita käynnistyy ja digihankkeita aivan varmasti käynnistyy. Mistä on kyse?

Työn tuottavuus on Suomessa alempi kuin teknologisen eturintaman maissa

Vaikka olemme digiosaava kansa

Eikö Suomi ole digitalisaation kärjessä? Eurooppalaisessa DESI-arvioinnissa Suomen digitaalinen performanssi näyttäytyy erittäin hyvänä eri osa-alueilla. Siis kärkipaikalla. Kun arvioidaan laajakaistoja, kansalaisten digitaitoja ja käytön aktiivisuutta sekä digitaalisuutta liiketoiminnassa ja julkisessa hallinnossa. Mutta, tuottavuuden kehityksen kanssa tämä ei enää korreloi. Painotus kohdassa enää. BKT ei ole meillä kehittynyt viimeiseen 14 vuoteen. Sitä ennen kyllä kehittyi.

Tarkennuksena vielä, kyse ei ole työllisyyden kehityksestä vaan siitä, mitä tehdyillä työtunneilla saadaan aikaan ja tässä lisäarvo innovaatioiden ja teknologian kautta nousee keskiöön.

Jääkö hyppy lyhyeksi?

Jos meillä on tekniset lähtökohdat ja osaaminen kohdillaan, jopa paremmin kuin muilla, voiko olla että viimeiset metrit vaan jäävät kulkematta? Teemmekö tuotoksia, mutta emme yllä hyötyihin? Onko mahdollista, että juuri hankehumppa on luonut organisaatioihin kerrostuman, jossa tanssitaan nopeatempoista tanssia käynnistäen aina uusia ja uusia hankkeita, niin että työtuntien määrä kasvaa, mutta tulokset eivät?

Jos meillä on tekniset lähtökohdat ja osaaminen kohdillaan, jopa paremmin kuin muilla, voiko olla että viimeiset metrit vaan jäävät kulkematta?

Lisää pareja tanssilattialle ja humppa jatkuu

Miksi sitten käynnistämme hankkeita, jos ne eivät lunasta odotuksiaan? Ainakin siksi, että hankkeita on helpompi rahoittaa. Olemassa oleva operatiivinen tekeminen on johtamisen näkökulmasta kulu. Ei oikeastaan ole väliä, onko kyse vaikka vanhustenhoidosta, josta meillä ei ole rahallista tuotto-odotusta vai onko kyse minun päivätyöstäni konsulttina eli työtunneista, joita myös laskutetaan asiakkailta. Minäkin olen operatiivisesti kulu, eikä vanhana työntekijänä palkkani hilaamista ylöspäin luultavasti katsota investointina vaan kuluna. Kun taas myyn asiakkaalle hanketta olemassa olevan tilanteen parantamiseen, jotta syntyisi säästöjä tai lisää liikevaihtoa, käytettävää rahaa katsotaan investointina.

Luontevaa, eikö totta? Jos näet takaisinmaksun kulman takana, on viisasta investoida. Kuitenkin priorisoinnin haasteet ovat todellisia. Kuinka hahmottaa, mitkä näistä hankkeista todella vievät strategiaa eteenpäin, mitkä niistä todella tarvitaan?

Humpassa hyödyt eivät ehdi toteutua

Miksi priorisointi on haaste, jos kaikilla hankkeilla on briljantti hyötyodotus, voi kysyä? Siksi, koska hyödyt eivät toteudu. Tyypillisesti eivät toteudu siksi, koska emme hahmota vaikutusten kokonaisuutta. Emme osaa arvioida hankkeiden todellista kantokykyä käynnistäessämme niitä, emme osaa seurata hankkeita oikein, varmaankaan emme osaa johtaa muutostakaan täydellisesti ja totta puhuen olemme tässä vaiheessa digitalisaatiota jo paljon kompleksisemmassa ympäristössä kuin 15 vuotta sitten, joka vaikeuttaa hyötyjen hahmottamista. Mutta palataksemme humppaan, ehkä yksinkertaisesti siksikin, että hankkeita on jo liikaa? Kun emme hahmota, mikä hanke tulisi lakkauttaa, emme pääse heikommista eroon. Ja kun edistettävien hankkeiden määrä kasvaa tiettyyn pisteeseen, emme voi enää panostaa hankkeisiin siinä määrin, että niillä olisi edellytyksiä onnistua. Tämän vuoksi kai se on humppaa – nopeatempoista tanssia.

Ennen kuin ihmettelemme pidemmälle, miksi määrärahat eivät riitä, resurssit eivät riitä, palvelua ei saa ja näemme dramaattisempia seurauksia pahoinvointina, turvattomuutena tai heitteillejättönä, kutsun meitä yhteiseen tarkasteluun teknologian ihmeellisten lupausten äärelle. Orkesteri SEIS! Hetken vain hiljainen lyönti osuu peltiin ja tutkitaan settilistaa päät yhdessä. Ja kun soitto taas alkaa, valitsemme tanssilajin, jossa pysymme itsemme perässä.

Aini Räisänen on systeemisyyden asiantuntija, laulaja-lauluntekijä ja luova johtamiskuiskaaja. Ainin puhuu usein metaforilla, mutta vain parantaakseen tuottavuutta.

Suositellut

Uusimmat