EU:n asettama datasääntely uhkaa ylikuormittaa sääntelyn vaikutusta yrityksille ja samalla koko datan hyödyntämistä, kertoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA uudessa muistiossaan. Muistion mukaan digijättien vallan kaitsemiseen tähtäävien säädösten määrä on paisunut. Sääntelyviidakko edellyttääkin jatkossa lukuisten eri säädösten yhtäaikaista hahmottamista.

Samalla sääntely asettaa yrityksille lukuisia velvoitteita, jotka nostavat kustannuksia. Pahimmillaan yritykset saattavat alkaa rajoittaa datan keräämistä ja avaamista, mikä olisi uhka digivihreän siirtymän etenemiselle.

Euroopan unionin Data Act -ehdotus asettaa yrityksille datan avaamiseen liittyviä velvollisuuksia. Dataa keräävän tuotteen tai palvelun tarjoajalla on muun muassa velvollisuus kertoa, mitä dataa käyttäjästä kerätään ja kuinka käyttäjä saa datan halutessaan itselleen. Data Act on osa laajempaa EU:n datastrategiaa, johon kuuluu myös lukuisia muita säädöksiä.

Muutokset kasvattavat merkittävästi datan hallintaan liittyvää pakottavaa sääntelyä. Datan käytöstä sopiminen edellyttääkin jatkossa yrityksiltä haastavien säädöskokonaisuuksien yhtäaikaista hahmottamista, ilmenee tuoreesta Etla Muistiosta ”Teollisuuden sopimukset, uusi datasäädös ja digivihreä siirtymä”. Muistio pohjautuu vuoden 2022 Digibarometriin.

EU:n tulevan datalainsäädännön velvoitteet saattavat joidenkin arvioiden mukaan yksinomaan lisätä yritysten teknisten ja hallinnollisten tietojärjestelmien kehityskustannuksia jopa noin 50‒60 prosenttia. Datasääntelyn lisääntymisellä on myös laajempia vaikutuksia.

”Dataan liittyvä sääntely uhkaa käydä jo ylikierroksilla, koska eri säädöksiä ja niihin liittyviä velvoitteita alkaa olla niin paljon. Laajemmin ajateltuna tämä uusi datan sääntelyviidakko voi jopa pahentaa hallitusten välisiä kansainvälisen kaupan jännitteitä”, huomauttaa Etlan johtava tutkija Timo Seppälä.

Säädösehdotusten perimmäisenä tarkoituksena on laatia yhteinen datasisämarkkina, jossa turvataan muun muassa tasaväkisemmät oikeudet koskien pääsyä dataan ja sen hyödyntämistä. Tavoitteet tukevat datan jakamiseen liittyviä käytänteitä.

Säädösten rikkomisesta voi seurata hallinnollinen sakko, jonka suuruus on enintään 20 miljoonaa euroa tai neljä prosenttia yrityksen globaalista liikevaihdosta sen mukaan, kumpi on suurempi. Tämä herättää kysymyksiä, kääntyykö sääntely itseään vastaan.

Ainoastaan digijätit kykenevät selviämään säädösten velvoitteista riittävällä oikeusvarmuuden asteella. Ja säännökset ovat suunniteltu nimenomaan niiden kaitsemisseen.

Jos yritykset eivät tunnista saamaansa etua datan avaamisesta vaan näkevät pelkkiä kustannuksia, datan avaaminen voi lässähtää, Etlan Timo Seppälä toteaa.

”Suurimmat yritykset saattavat jatkossa suunnitella laitteensa niin, että ne eivät kerää dataa lainkaan, jolloin vältetään sääntelyn piiriin joutuminen”, Seppälä sanoo.