”Kestävä kehitys on kehitystä, joka mahdollistaa nykyisten sukupolvien saavuttaa omat tavoitteensa vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia saavuttaa omansa” -YK:n yleiskokouksen asettaman Brundtlandin komission raportti ”Meidän yhteinen tulevaisuutemme”.
Yllä mainittu lainaus vuodelta 1987 on yhä tunnetuin määritelmä kestävälle kehitykselle. Sen historia alkaa kuitenkin pari vuosikymmentä aiemmin. Teollisen vallankumouksen jälkeen ihminen alkoi vaikuttaa ympäristöön lisääntyvässä määrin, ja jotkut ovatkin nimittäneet 1940-luvun jälkeistä aikaa antroposeeniksi.
WWF:n, YK:n ja yliopistojen tekemien laskelmien perusteella ihmiskunnan resurssien käyttö ylitti maapallon uusitumiskyvyn vuonna 1969. Vastauksena tähän haasteeseen YK perusti vuonna 1972 ympäristödiplomatiaa varten UNEP-järjestön. UNEP järjesti kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADIn kanssa vuonna 1974 Coyococin konferenssin ja sen julkilausuma oli ensimmäinen kansainvälinen kestävän kehityksen julistus ja Brundtlandin komissio perustettiin tämän julistuksen pohjalta.
1970-luvulla oltiin vielä alkutekijöissä ICT-alan osalta, mm. Microsoft ja Apple perustettiin vuosikymmenen puolivälissä. Kestävä ICT-kehitys nousi esille 90-luvun puolivälissä YK:n tutkimuskeskuksen julkaisussa ”Information and Knowledge societies”, jossa tietoyhteiskunta määritettiin yhteiskunnaksi, jossa 20-25 % kanssakäymisestä tapahtuu elektronisilla välineillä.
Nykyään, kun kosketusnäyttöpuhelin on lähes kaikilla taskussa, joka kodista löytyy useampi tietokone ja älylaite, ja suurin osa sosiaalisesta kommunikaatiosta tehdään app’eilla, ei kestävää ICT-kehitystä voi enää erottaa kestävästä yhteiskuntakehityksestä yleensä. Tämän läpileikkaavan vaikutuksen vuoksi ICT-alan merkitys kestävälle kehitykselle korostuu.
Mitä on kestävä ICT-kehitys?
YK:n tapa tehdä kestävää kehitystä on 17 kestävän kehityksen tavoitteen kautta, jotka on jaettu 169 eri toimenpiteeseen. Akateeminen kestävän kehityksen keskustelu on kuitenkin jo kääntynyt siihen, että kestävyys ei ole kehityksen tavoitetila, vaan systeemien sisäänrakennettu ominaisuus. Kestävyys tulee ottaa huomioon lähtökohtana, samalla tavoin kuin otetaan huomioon esimerkiksi käytettävyys ja turvallisuus.
Aivan kuten käytettävyyden ja turvallisuuden tapauksessa, tulee kestävyys huomioida suunnittelun alusta lähtien ja analysoida myös erilaisten vuorovaikutussuhteiden nostamat haasteet. Esimerkiksi ohjelmisto ei ole vain pala koodia, vaan se sijaitsee kontekstissa, johon liittyvät ainakin energianlähde, infrastruktuuri, palvelin, päätelaite, tietokanta ja tietoverkko. Kaikilla näillä osilla on vaikutus järjestelmän kokonaiskestävyyteen.
Kestävä kehitys kuvataan yleensä ulottuvuuksien kautta. Perinteisessä mallissa näitä ulottuvuuksia olivat sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöulottuvuus. Lisäksi on ehdotettu kulttuurista ja hallinnollista ulottuvuutta, sekä etenkin tekniikan aloilla teknistä ja inhimillistä ulottuvuutta. Optimaalinen kestävyyspiste on lähes vääjäämättä kompromissi eri ulottuvuuksien välillä. Vihreällä ICT:llä on perinteisesti tarkoitettu nimenomaan ICT:n ilmasto- ja ympäristövaikutuksia, eli ympäristöulottuvuutta.
Vihreä ICT on myös alan keskeinen ongelmakenttä. Valtavaa vauhtia kehittyvä teknologia on mahdollistanut nopean kasvun, laitteiden laskentateho on 300 000 kertaistunut 30 vuodessa. Samaan aikaan ohjelmistojen laiteresurssivaatimukset ovat kasvaneet samaan tahtia. Yhdistettynä laitteissa käytettyihin haitallisiin kemikaaleihin ja raaka-aineisiin, matalaan kierrätysasteeseen ja elinkaaren energiankulutuksen painottumiseen käytön ulkopuolisiin vaiheisiin, on aiheutunut e-jätteiden ja energiankäytön eksponentiaalinen kasvu.
Motiva Oy:n kiertotalousasiantuntijoiden mukaan elektroniikkajätteestä kierrätetään maailmanlaajuisesti alle viidennes, Suomessa alle kolmannes. Liikenne- ja viestintäministeriön ICT-alan ilmasto- ja ympäristöohjelman mukaan ala käyttää noin 5 % maailman energiasta. Nopeimmin kasvavana energiankäyttäjänä sen energiantarve tulee kolminkertaistumaan vuosien 2015-25 välillä.
Kestävien systeemien suunnittelu
ICT-alalle on näiden systeemisten vaikutusten kartoittamiseen luotu viisi-ulottuvuuksinen Sustainability Awareness Framework (SuSAF) työkalu. Kaikkien systeemien rakentaminen alkaa suunnittelusta ja SuSAF:in avulla voidaan suunnitteluvaiheessa tehdä selkeä analyysi järjestelmän kestävyysvaikutuksista ja niiden vuorovaikutuksista. SuSAF-kehys on monipuolinen työkalu ja sitä voidaan käyttää kaikenlaisiin järjestelmiin isoista infrastruktuurien arkkitehtuureista yksittäiseen ohjelmistoon. Tämän lisäksi se soveltuu prosessien ja hallintojärjestelmien suunnittelun avuksi.
Vuorovaikutukset voivat olla keskinäisesti toisiaan kohtaan auttavia, haittaavia tai neutraaleja. Esimerkiksi ohjelmistoissa latausaikojen optimointi mahdollisimman lyhyeksi energiankulutuksen pienentämisen vuoksi ympäristöulottuvuudessa parantaa myös käytettävyyttä inhimillisessä ulottuvuudessa. Toisena esimerkkinä runsas raskaiden kirjastojen käyttö vähentää tuotantokustannuksia taloudellisessa ulottuvuudessa, mutta lisää laiteresurssien käyttöä huonontaen ympäristöulottuvuutta. Kolmantena esimerkkinä voidaan ottaa teknisen ulottuvuuden teknologioiden valinnat, jotka eivät näy käyttäjälle ja näin ollen vaikuta inhimilliseen ulottuvuuteen.
Systeemisellä ajattelulla eteenpäin
Kestävän kehityksen tutkimus on edennyt harppauksin viimeisten vuosikymmenien aikana. Pääosa tästä tutkimuksesta on yhä ollut analyyttistä ja usein keskittynyt yhteen kestävyyden osa-alueeseen. Arvioiden mukaan biodiversiteetti on kaventunut noin 6 % 80-luvulta ja ilmasto lämmennyt noin 1,1 astetta viimeisen sadan vuoden aikana. Sosiaalisen median haitat nuorten mielenterveydelle ja keskittymiskyvylle ovat tulleet ilmeisiksi. 93 % valuutasta on virtuaalista ja tämä on ollut osanaan aiheuttamassa inflaatiokriisiä taloudessa, toista kertaa 15 vuoteen.
Nopeassa teknologiakehityksessä synteesinen tutkimus, joka ottaa huomioon uusien innovaatioiden vuorovaikutukset ekosysteemeissä, sekä sosiaalisissa ja taloudellisissa järjestelmissä, on tärkeää ja siksi systeemiajatteluun ja -suunnitteluun on syytä panostaa enemmän voimavaroja.
Lisätietoa:
Karlskrona Manifesto of sustainability in design: https://sustainabilitydesign/
The Sustainability Awareness Framework Workshop guide: https://zenodo.org/record/3676514
Kirjoittaja Antti Sipilä toimii TIEKEn Green ICT -hankkeiden projektipäällikkönä ja vastaa Green ICT -ekosysteemin kehittämisestä.
Artikkeli on ensimmäistä kertaa julkaistu Sytyke -lehdessä.
Lisätietoja www.sytyke.org
