Lasten ja nuorten pelaaminen ja peleihin liittyvien oheistoimintojen tekeminen opettavat lapsille laajasti nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia taitoja, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Oppimisen muuntuvat maisemat -kokoomateoksessa on artikkeli, jossa käsitellään metapelaamista lasten ja nuorten maailmassa. Metapelillä tarkoitetaan sosiaalista kanssakäymistä pelissä tai sen ulkopuolella, kuten peliin liittyvien YouTube-videoiden katsomista, pelin keskustelupalstojen käyttämistä tai pelien strategiaoppaiden lukemista.
Tutkimuksen mukaan digitaaliset pelit ovat muuttuneet moderneiksi monimutkaisiksi systeemeiksi, jotka heijastavat yhteiskunnan kehitystä ja toimintatapoja. Nämä toimet ovat hyvin samankaltaisia kuin ne, joita nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan ja joiden opettelu on kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin laaja-alaisen osaamisen alueina.
Tutkimuksessa kartoitettiin lasten metapelaamisen toimintoja ja niitä tarkasteltiin laaja-alaisen osaamisen näkökulmista. Tulokset osoittavat, että metapelaaminen on hyvin laaja kokonaisuus. Tavat ”metapelata” ovat hyvin erilaisia, ja ne vaativat erilaista sitoutumista ja osallistumisaktiivisuutta.
”Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että metapelaamisen toiminnot asettavat lapset ja nuoret usein tilanteisiin, joissa heiltä odotetaan ja joissa heille tarjoutuu mahdollisuuksia harjaannuttaa opetussuunnitelmassa mainittuja laaja-alaiseen osaamiseen määriteltyjä taitoja”, tiivistää projektitutkija Juho Kahila.
Esille nousivat muun muassa pelaamisen suunnittelu ja arviointi yksin tai yhdessä toisten pelaajien kanssa. Lapset ja nuoret etsivät peleistä tietoa eri lähteistä, ja he myös tuottavat ja jakavat peleihin liittyvää sisältöä.
”Lapset rakentavat näin omaa asiantuntijuuttaan peliin liittyen. He toimivat myös rohkeasti yhdessä toisten pelaajien kanssa, ja luovat esimerkiksi kontakteja verkon yli myös heikommalla kielitaidolla”, kuvailee professori Teemu Valtonen.
Teknologiaa hyödynnetään luovasti kommunikoinnissa ja pelaamiseen liittyvien sisältöjen tuottamisessa. Lisäksi lapset ja nuoret ottavat vastuuta myös pelaamiseen liittyvästä rahankäytöstä ja huolehtivat usein itse pelaamiseen tarvittavista laitteista ja peleistä.
”Koska perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa painotetaan nykyisin oppilaslähtöisyyttä ja oppilaiden oman kokemusmaailman sekä vapaa-ajan teknologioiden käyttämistä opetuksessa, olisi metapelaamista aiheellista tarkastella laajemmin myös osana formaalia kouluopetusta”, sanoo Valtonen.
Aiemmin peleihin liittyvät tutkimukset ovat painottaneet peleissä tapahtuvaa oppimista. Tämä tutkimus osoittaa, että tutkimuskenttää olisi aiheellista laajentaa yhä enemmän myös metapelaamisen osa-alueille.
”Lapset ja nuoret eivät välttämättä tunnista tai arvosta pelaamalla oppimiaan asioita. Olisi kuitenkin tärkeää saada heidät ymmärtämään pelien kontekstissa opitun laaja-alaisen osaamisen merkitys, jotta he oppisivat arvostamaan ja hyödyntämään osaamistaan ja asiantuntijuuttaan myös kouluympäristössä”, Kahila kuvailee.
Tuloksista nousee siis esille, että metapelatessaan lapset ja nuoret toimivat tavoilla, jotka vaativat heiltä niin sanottuja 2000-luvun taitoja. Valtonen kertoo, että näihin taitoihin kuuluvat muun muassa yhteistyö-, kommunikointi-, johtamis-, ongelmanratkaisu- sekä tieto- ja viestintäteknologiset taidot.
”Modernit pelisysteemit asettavat pelaajat usein tilanteisiin, joissa näitä kaikkia tarvitaan. Tämä oppimisen maisema on rakentunut vuosien aikana lasten ja nuorten oman kiinnostuksen sekä uusien teknologioiden mahdollistamana.”
Yhdentoista artikkelin kokoelma ”Oppimisen muuntuvat maisemat” on ladattavissa osoitteesta: https://www.ellibs.com/fi/book/9789527411223/oppimisen-muuntuvat-maisemat
Kuva Nicolas Saintot Unsplash
