Ihmiskunnan toiminta säilyy vakaana sukupolvien yli. Seuraavien sukupolvien aikana eloonjääminen korostuu todennäköisesti toisin kuin viime vuosikymmeninä voitiin kuvitella.

Myös teknologinen kehitys säilynee vakaana, joten viime vuosikymmeninä nähdyt muutokset saavat varmasti jatkoa. Parhaassa tapauksessa teknologian ja tietotekniikan kehityksen seurauksena maapallon fyysisen kestokyvyn rajojen ylitys voidaan estää. Tähän mennessä olemme pääasiassa digitoineet analogisia toimintamalleja.

Kaikki muutokset ovat olleet kieltämättä merkittäviä jo tähän mennessä, mutta digitaalislähtöisyyteen siirtyminen on ottanut vasta ensimmäisiä askeleita. Ihmiskunta viihtyy yhä paremmin täysin digitaalisissa pelimaailmoissa ja tekevät suunnittelutyötä digitaalisten kaksosten avulla tekoälyä hyödyntäen.

Myös talous digitalisoituu. Hajautetuissa verkoissa varmennettu vaihdanta ei edes välttämättä edellytä pankkien olemassaoloa. Mielenkiintoisesti Suomessa pankkien, kiinteistövälittäjien ja viranomaisten toteuttama digitaalisen asuntokaupan palvelu (DIAS) on osittain toteutettu hajautetulle verkostolle, joka varmentaa kaikki kiinteistökaupan vaiheet ja yksityiskohdat aukottomasti. Vuonna 2022 noin 40 prosenttia välittäjien tekemistä asuntokaupoista toteutettiin DIAS-järjestelyllä.

Itse asiassa omaisuudestamme yhä suurempi osa on immateriaalista tai mielikuvituksen tuotetta digitaalisissa verkostoissa (kannattaa tarkistaa kuinka paljon osakesalkun yritysten tasearvosta onkaan patentteja ja brändiarvoa).

Tietotekniikan kehitystä ovat leimanneet tiedonkäsittelykapasiteetin voimakas ja jatkuva eksponentiaalinen kasvu. Se on mahdollistanut muun muassa analogisten prosessien, kuten pankkipalveluiden, digitalisoinnin. Viimeisin esimerkki laskentatehon hyödyntämisestä on tekoälyn popularisointi ja tarjoaminen kaikille vapaasti käytettäväksi. Tekoälyn käyttö näkyy esimerkiksi viihdeteollisuuden sisällöissä. Lavasteet jäivät historiaan ja digitaalisesti luodut ympäristöt ovat elokuvien luonnollinen osa. Kehittynyt tekoäly kääntää ammattitekstit varsin sujuvasti osana tekstinkäsittelyohjelmaa jo nyt. Kehittyneimmät tekoälyn hyödyntäjät luovat tekstin sisällönkin automatisoidusti. Edelleenkin tärkeintä on kuitenkin asettaa oikeat kysymykset ja olettamukset, jotta tekoäly voi toimia. Tekoäly vaikuttaisi oleva tehokas renki.

Laskentatehon kasvu mahdollistaa myös digitaalisista lähtökohdista syntyviä sovelluksia tiedon jakoon ja vaihdantaan liittyen. Hajautetut tilikirjat ja lohkoketjuteknologia pohjautuu täysin digitaalisuudelle ja analogisesta maailmasta tunnetun varmennuksen tai toisin sanoen luottamuksen tarve esimerkiksi kaupanteossa olisi teknisesti poistettavissa. Kävi kuitenkin niin ettei se ollut inhimillisesti poistettavissa.

Merkittävä teknologisen kehityksen osa-alue on tietoverkkkokapasiteetin jatkuva kasvu ja saatavuuden varmistaminen jopa kriisialueilla. Sen seurauksena on yhä varmempaa käyttää tietoteknisiä sovelluksia maantieteellisesti sijainnista riippumatta. Voimme siten luottaa laskentatehoon perustuvien palveluiden olevan käytettävissä missä tahansa ja koska tahansa.

Tietokoneiden tiedonkäsittelykapasiteetin kasvua voidaan kuvata muun muassa mikroprosessorien kellotaajuuden kasvulla. Kellotaajuuden kasvu on ollut pitkän aikaa eksponentiaalista. Kellotaajuus tuplaantuu kolmen vuoden välein. Toisaalta sekä käsittely- että varastointimuistien kapasiteetit kehittyvät jatkuvasti. Prosessointiin käytetään nykyään myös grafiikkasuorittimia.

Miten kellotaajuus ja varastointi sitten vaikuttaa vaikkapa teollisuuteen? Jos ns. perinteiseltä teollisuusjohtajalta kysyttäisiin, niin ei kai mitenkään. Liiketoiminta rakentuu luottamukseen, ja kyllä yritys asiakkaansa omalla toimialallaan tuntee.

Tilanne on kuitenkin muuttunut oleellisesti, kun dataa ja sen käsittelyyn tarvittavia välineitä on tarjolla yhä kiihtyvään tahtiin. Usein koko teollinen ja etenkin liiketoiminnallinen prosessi voidaan toteuttaa moderneilla välineillä ilman johtajaakin, jopa teollisessa mittakaavassa. Luottamukseen aina vedotaan, mutta ehkä faktoihin ja dataan pohjautuva kontrolli on kuitenkin parempi kuin luottamus. Johdettaisiinkin tiedolla. Tosiasiassa lähes koko talouselämä toimii jo digitalisaation mahdollistaman tietojen analysointiin pohjautuvat mallin mukaisesti. Laaja tilastollinen mallinnus parantaa tuotteiden hinnoittelua, automatisoitu toimeksiantojen välittäminen nopeuttaa kaupantekoa, prosessianalyysi optimoi kustannustehokkuutta ja niin edelleen.

Tiedonsiirto tapahtui analogisessa maailmassa usein mekaanisesti viemällä viesti paikasta toiseen fyysistä apuvälinettä käyttäen (kirje, viestinviejä, sähkölanka jne.). Suuri muutos tapahtui jo siinä vaiheessa, kun täysin fyysisestä kommunikaatiosta siirryttiin lankaverkkoihin. Tiedonsiirto lankaverkoissa muutti vuosikymmenten kuluessa liiketoiminnan usein alueelliseksi ja lopulta globaaliksi. Samalla yritysten kokoluokka kasvoi suuremmaksi ja vastaavasti pienetkin yritykset pääsivät osaksi kansainvälistä kauppaa.

Viimeisimmille vuosikymmenille on ollut tunnusomaista televiestinnän nopea kasvu. Kyse on tiedonsiirtokapasiteetista ja lopulta puhekin on dataa. Vaikuttaisi siltä, että kehitys jatkuu edelleen nopeana. Joidenkin ennusteiden (mm. kansainvälinen mobiilioperaattorien yhteistyöjärjestö GSMA:n raportti ”The mobile economy”) mukaan seuraavan sukupolven 5G-mobiiliverkot tulevat nelinkertaistamaan tiedonsiirron vuoteen 2025 mennessä. Muutos on ollut merkittävä ja tulee jatkumaan nopeana myös tulevaisuudessa.

Mobiilidatan käyttö muuttaa taloudellista toimintaa nopeasti. Datayhteyksien nopeutuminen, helpottuminen ja määrän kasvu parantavat toiminnan tehokkuutta. Tietenkin se edellyttää asiaankuuluvien kyvykkyyksien ja osaamisen hankkimista. Kokoluokaltaan isoiksi kasvaneissa yrityksissä ketteryys ottaa käyttöön uusia toimintamalleja ja prosesseja laajassa mittakaavassa on kuitenkin kärsinyt. Muutoksen hitaus ja muodostaa mielenkiintoisen mahdollisuuden uusille toimijoille luoda kannattavaa liiketoimintaa joko tarjoamalla itsenäisesti uusia tuotteita, uutta toimintamallia loppuasiakkaille tai esimerkiksi palveluna nykyisille yrityksille.

Tietoverkoilla tarkoitetaan tietokoneiden, laitteiden ja niiden välisten tietoliikenneyhteyksien muodostamaa kokonaisuutta. Tietoverkkojen kapasiteetin ja toimintavarmuuden kasvu perustuu laskentatehon ja tietoliikenneverkkojen kehitykselle, mutta muodostaa oman kokonaisuutensa. Sekä varastointi- että siirtokapasiteetiltaan jatkuvasti kasvava tietoverkkokokonaisuus mahdollistaa täysin uusia tapoja toimia digitaalisuuteen pohjautuvassa ympäristössä, millä voi olla – mutta ei tarvitse olla – yhtymäkohtia fyysiseen todellisuuteen. Yksinkertaisimmillaan tietoverkot mahdollistavat suurten tietomassojen varastoinnin palvelintietokoneille ja tiedon käytön toisaalla erilaisten päätelaitteiden avulla. Tietoverkkojen käytöstä on vaikea saada konkreettista käsitystä. Ehkä parhaiten käyttöä kuvaa internetiä käyttävien yksittäisten ihmisten lukumäärä. Vuonna 2020 noin puolet maailman väkiluvusta käytti internetiä. Teollistuneissa maissa käyttöasteet ovat korkeampia: noin 80 %. Suomessa väestön internetin käyttöaste kokonaisuutena on noin 90 % ja alle 44-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa käyttöaste on 100 %.

Internetiä käytetään erilaisilla laitteilla puhelimista pöytäkoneisiin. Suomessa kaikki ikäluokat käyttävät internetiä eniten mobiilipäätelaitteilla.

TALOUSJÄRJESTELMÄ JA TEKNOLOGIA

Elämme 2020-luvulla mielenkiintoisia aikoja, eikä vähiten teknologian osalta. Yhteiskunnan digitalisaatiosta on paljon puhetta kaikilla eri osa-alueilla. Toisaalta niin vähän todella uusia palveluita on saatavilla.

Kuka tai mikä sitten muuttaa yhteiskuntaa tai talousjärjestelmää? Keskuspankin pääjohtajat, liikepankkien hallitukset vai presidentit? Eivät todennäköisesti, sillä suurten instituutioiden tarkoituksena on pitää yllä järjestelmän vakautta ja ansaita valta-asemallaan. Ehkä tässä ajassa tekninen ja taloudellinen kehitys digitalisaation muodossa muokkaa tätä vakautta.

Kolikolla on kuitenkin toinen puoli, sillä ilman toimintaympäristön vakautta innovaatiotkaan eivät voi kukoistaa, kuten geopoliittisten jännitteiden kasvaminen 2020-luvlla hyvin osoittaa. Yhteiskunnalliset instituutiot, lainsäädäntö ja infrastruktuuri ovat olennaisia, jotta digitaaliset (tai muutkaan) innovaatiot voivat kehittyä. Sopivassa määrin joustavuutta ja vakautta luo otolliset olosuhteet hyvinvoinnin kasvulle. Digitaalisuus on yksi suurimmista tätä kehityksen tasapainoa muokkaavista voimista. Digitaalisen talouskuvion ymmärtämisessä kannattaa harkita oma paikkansa huolella.

Digitalisaatio muuttaa talouden toimintaympäristöä voimakkaasti koko ajan. Kullakin toimialalla tuntuu olevan menossa omanlaisensa mullistus. Digitalisaatio mahdollistaa myös täysin uudet toiminta- ja yhteiskuntamallit. Niistä on saatu vasta ensivaikutelmia. Selkein esimerkki uudesta toimintamallista on asioiden tekeminen ilman ennakoivaa opettelua tai ohjeisiin perehtymistä. Neuvo esimerkiksi auton kaasuttimen purkamiseen tai ohjelmistokirjaston käyttämiseksi löytyy digitaalisten palvelujen, kuten Youtube, Instagram tai Snapchat avulla nopeasti. Sisältö sirpaloituu, mutta täsmällinen neuvo löytyy nopeasti sitä etsivälle.

Kaikki toimialat ovat sidoksissa keskenään esimerkiksi kauppa- ja rahoitusjärjestelmän kautta. Kun rahoitusjärjestelmä digitalisoituu, muuttuvat kaikkien muidenkin toimialojen toimintaympäristöt merkittävästi.

Yhä pienempi osa omaisuudesta sijaitsee ja yhä pienempi osa kaupasta tapahtuu fyysisen maailman puolella. Yhä suurempi osa tuotannosta on palvelutuotantoa. Yhä suurempi osa yritysten arvosta pohjautuu osaamiselle, patenteille ja brändeille, joita ei fyysisen maailman puolella juuri voi havaita, mutta mielikuvissa sitäkin enemmän. Yhä suurempi osa talousjärjestelmästä on immateriaalista ja digitaalista.

Näissä olosuhteissa on vanhassa vara parempi vai kuinka? Perinteisten teollisuudenalojen ja työntekijöiden elantomahdollisuudet ovat vähenemään päin. Mutta jos jossain on positiivista kasvua, on se löydettävissä digitaalisesta talousjärjestelmästä, vaihdannasta ja myös finanssitoiminnasta. Katsomalla siihen suuntaan voi löytää itselle, omalle teollisuuden alalle tai toiminnalle mielekästä tekemistä digitaalisessa maailmassa. Taloudellinen toiminta, kauppa, palvelut ja ansaintamahdollisuudet eivät ole lakkaamassa vaan päinvastoin. Maailmassa on yhä enemmän ihmisiä, yhä enemmän markkinoita, yhä enemmän kauppaa ja yhä parempia tekniikoita niiden hyödyntämiseen.

Teollisessa maailmassa ekosysteemit muodostuvat suurten yritysryppäiden, esimerkiksi autoteollisuudessa suurten autonvalmistajien tai kodinkoneteollisuudessa kodin elektroniikkaryhmien, ympärille.

Digitaalisessa ja uudempiin teknologioihin perustuvassa maailmassa on syntynyt vastaavan kaltaisia ryhmittymiä, joita kutsutaan alustoiksi.

2020-luvulla keskeisiä digitaalisia ekosysteemejä ovat Facebook, Apple, Alibaba, Google (Alphabet), Amazon ja WeChat. Näillä kaikilla on omat kehityspolkunsa ja lähtökohtansa toiminnalleen. Alkujaan Facebook linkitti käyttäjiä, Apple tarjosi laitteita, Alibaba oli teollisuustuotteiden kauppapaikka, Google oli hakukone, Amazon oli kirjakauppa ja WeChat viestisovellus. Nyt kaikista näistä toimijoista on tullut alustatalouden jättiläisiä, joilla on valtava palvelutarjoama.

Eri lähtökohdista kehittymään lähteneet ekosysteemit sisältävät yhä laajemman joukon palveluita ja keskenään linkittyneitä ihmisiä, yrityksiä, yhteisöjä, yhteenliittymiä, laitteita ja sisältöjä. Osa näistä ekosysteemien osista toimivat vain ja ainoastaan digitaalisissa ympäristöissä. Silti ne sisältävät taloudellisia tapahtumia ja niihin liittyy usein jonkinlainen arvonluomisen logiikka.

Kuviossa esitetyt ekosysteemit ovat tällä hetkellä keskeisiä sekä läntisissä maissa, Aasiassa ja Afrikassa. Muitakin ekosysteemejä on olemassa ne muuttuvat nopeasti, kuten Amazon, WeChat tai Samsung; lista on pitkä. Ekosysteemien suhteelliset asemat muuttuvat nopeasti ja ovat usein sidoksissa mantereiden ja maiden poliittisiin järjestelmiin.

HAASTE RATKAISTAVAKSI: ELOONJÄÄMINEN

Ei, ei ole kyse Ukrainan sodasta tai uhkaavasta välien selvittelystä maailman eri maiden yhteenliittymien välillä. Suurin haaste eloonjäämisestä liittyy ilmastonmuutokseen. Miten teknologia voi auttaa sen ratkaisemisessa?

Tiedämme luonnontieteellisen tutkimus pohjalta, että ilmakehässä on liikaa hiilidioksidia ja myös muita kasvihuonepäästöjä, kuten metaania. Tiedämme, että kasvihuoneilmiö lämmittää planeetta ja aiheuttaa ilmastonmuutoksen. Tutkimustiedon pohjalta on käynyt selväksi, että pääasiassa fossiilisten polttoaineiden tuottamat kaasut vaikuttavat ilmastonmuutosta kiihdyttävästi.

Samalla käytämme teknologiaa pääasiassa talouden pyörien pyörittämiseen, sotimiseen ja kuluttamiseen (ja jopa kuluttajien seuraamiseen). Kaikkien käytössä on mekanismi, jolla tiedämme rahamäärän, joka meillä on käteisenä tai luottona käytettävissä lähes reaaliaikaisesti. Tiedämme omaisuutemme arvon melko tarkalla tasolla ja maksamme veromme hyvinkin tarkasti.

Yksikään lukija ei voi kuitenkaan tietää minkälainen vaikutus omalla toiminnalla on ympäristöön tai tarkalla tasolla hiilidioksidipäästöihin. Verrattuna euron seuraamiseen olemme hiilidioksin seurannan osalta vasta lähtökuopissa. Teemme valtavia politiikkapäätöksiä yhteiskuntarakenteiden muuttamiseksi vailla mitattua täsmällistä tietoa kunkin taloudellisen toimijan päästöistä. Koko mittausmekanismi puuttuu. Viralliset luvut kunkin maan päästöistä voivat olla tilastollisesti melko luotettavia, mutta ne valitettavasti pohjautuvat arvioihin.

Teknologisen kehityksen suurin haaste yksinkertaisimmasta ohjelmistokehityksestä kvanttitietokoneiden käyttöön on ratkaista, miten maapallo säilyy elinkelpoisena koko ihmiskunnan näkökulmasta. Kaikkien yksittäisten osa-alueiden osalta löytyy jo monenlaisia käyttökelpoisia teknologioita. Niiden saattaminen toimiviksi kokonaisuuksiksi ja ohjaaminen kestävällä tavalla on vielä tekemättä.

Ehkä enää ei ole kyse kysymyksestä miksi vaan kysymyksestä miten. Ja siihen teknologia sekä insinööritaito ovat juuri oikeat väline etsimään vastaukset. Historia antaa uskoa, että politiikka ja yhteiskuntajärjestelmät omaksuvat nopeasti käyttökelpoiset teknologiat.

Atso Andersenilla on pitkä työkokemus finanssi- ja tietotekniikan alalta sekä suuryrityksissä että start-upeissa. Nykyisin Atso toimii FCG Risk & Compliance Oy:ssä edistäen kestävään rahoitukseen liittyviä ratkaisuja. Lisäksi hän johtaa sijoituspalvelualan ammattitutkintoja järjestävää yritystä. Hän toimii myös luennoitsijana ja on kirjoittanut useita kirjoja talouden sekä pankkien toiminnasta. Viimeisin kirja käsittelee digitaalisia finanssipalveluita. Atso on kansantaloustieteen tohtori ja väitellyt markkinapaikkojen toiminnasta.

Artikkeli on ensimmäistä kertaa julkaistu Sytyke -lehdessä.
Lisätietoja www.sytyke.org