Maailma on muuttunut helmikuun 24. päivän jälkeen. Ympäröivän maailman lisäksi se, mitä ajatuksissamme tapahtuu, on läpikäynyt mullistusta. Moni meistä on uutisten seuraamisen ja varautumistoimien ohella päätynyt tarkastelemaan myös omaa työtään maailmantilanteen värittämin linssein. Ei vähiten kaltaiseni käsien heiluttelija. Ajattelija.
Olen systeemisyyden asiantuntija. Autan asiakkaita kompleksisten kokonaisuuksien äärellä. Fasilitoin ja mallinnan ilmiön, muutoksen tai hankkeen olennaiset asiat visuaaliseksi systeemiksi. Sitä kautta kerrytämme ymmärrystä vaikutussuhteista, ristiriidoista ja vipukohdista. Pohdimme, mihin tulisi vaikuttaa ja mitä tulisi mitata. Saavutamme eri näkökulmien, usein siilojen, välille jaetun ymmärryksen siitä, mikä on olennaista ja miksi.
Systeemiajattelun soveltaminen johtamisen kontekstiin on houkutteleva yleistyökalu, sillä voi iskeä melko lailla mihin vain. Konsulttikielellä sanottuna, minua on helppo myydä. Silti, tai juuri siksi, maailman radikaali muuttuminen sai minut pohtimaan, vieläkö minua tarvitaan.
Vieläkö tarvitaan systeemistä ymmärrystä. Jos systeemiin voi millä hetkellä tahansa hyökätä tunkeilija. Vaikutustekijä, jonka vaikutus on niin massiivinen, että se tuntuu alistavan kaiken muun tarkasteltavaksi suhteessa itseensä. Pistää hetkessä prioriteetit uusiksi. Esimerkit tiedämme.
Systeemiajattelu auttaa näkemään, mihin asti hahmotamme kokonaisuuden.
Väitän, että systeemisesti toimintaansa ymmärtävä liiketoiminta tai toimija ei olisi pahoillaan siitä, että on harjoittanut systeemiajattelua. Ei. Tällainen toimija olisi etumatkalla muutosten äärellä. Avaan tätä ajatusta viiden näkökulman kautta.
1 Rajat on rakkautta – systeemissäkin
Systeemiajattelu auttaa näkemään, mihin asti hahmotamme kokonaisuuden. Mitä systeemiimme kuuluu? Tulisiko siihen kuulua enemmän? Mihin kaikkeen voimme vaikuttaa? Mullistustilanteessa valtaa helposti tunne, että kaikki menee sekaisin. Kuitenkin toiminnallamme on systeemi, jolla on rajat. Niiden hahmottaminen auttaa rauhoittumaan sen osalta, mitä jää ulkopuolelle ja tarttumaan siihen, joka todella vaikuttaa systeemiimme. Jos esimerkiksi yhteistyö toimittajan tai alihankkijan kanssa on päätettävä äkisti, voimme tutkia systeemiä ja sen rajoja. Kysyä, voimmeko laajentaa omaa systeemiämme ratkaistaksemme tilanteen tai rajata sitä, pienentääksemme vaikutusta.
2 Hauki on kala – systeemin kieli
Systeemisessä työskentelyssä tulemme tutuiksi sen systeemin kanssa, jossa toimimme. Samalla sanoituksemme yhtenäistyy. Ymmärrämme mitä tarkoitamme milläkin käsitteellä ja suhteessa toisiin käsitteisiin. Tulemme luoneeksi kuin käsitemallin, mutta ei käsitteiden vaan toimintamme vaikutusten tasolla. Kriisitilanteessa, jos toki muussakin toiminnassa, liikkumakykyinen saa etumatkaa. On vaikea saada muutosta ripeästi läpi, jos viestiä ei ymmärretä.
3 Ulos kuplasta – jaettu systeemi
Systeemiajattelua harjoittaessamme opimme mitä toiset näkevät ja miten se eroaa omasta hahmotuksestamme. Käytännössä eri ihmisten mentaalimallien osaset piirretään auki yhteisesti tutkittavaan systeemimalliin. Mallin äärellä myös kykenemme keskustelemaan asioista neutraalisti ja rakentavasti ”vaikuttaako tämä tähän, toimiiko systeemi näin”. Tämä on hyvin olennaista yhteisen suunnan omaksumiseen, joka taas vaikuttaa valmiuteemme mullistustilanteissa.
Jos meillä on hahmotus projektien vaikutuksista, emme leikkaa sokkona.
4 Veitsenterällä – systeemi priorisoinnissa
Systeemimallinnuksen visuaalisella tuella pystymme sijoittamaan kehitystoimia systeemiin, kuin navigoisimme kartan avulla. Tarkastelemaan mihin ne vaikuttavat ja mitä kautta. Kun osuu mullistus, esimerkiksi asiakaskuntaa on äkillisesti karsittava ja myynti supistuu, joudutaan myös leikkaamaan kehityshankkeita. Jos meillä on hahmotus projektien vaikutuksista, emme leikkaa sokkona. Tarkastelemme hankkeitamme systeemimme äärellä, mitkä ovat arvontuoton kannalta juuri nyt välttämättömiä. Ja mitkä eivät.
5 Sydänkäyrä – systeemi ja mittarit
Systeemimallien äärellä pohditaan usein mittaamista. Vaikutusten kokonaiskuvan avulla opimme hahmottamaan mitä tulisi mitata ja arvioimaan mitä olemassa olevat mittarimme mittaavat. Sekä missä on mittauskatvetta. Mittareiden tulee myös heijastella systeemimme tilaa ja indikoida painopisteitä. Esimerkiksi muuttunut kyberuhkatilanne saattaa edellyttää vaikutusten analysointia ja johdon tilannekuvan päivittämistä uusilla mittareilla. Jos mittarisi ovat aidosti kunnossa, teet myös mullistustilanteessa oikeaan tietoon pohjaavia päätöksiä.
Aini Räisänen on systeemisyyden asiantuntija, laulaja-lauluntekijä ja luova johtamiskuiskaaja. Aini puhuu usein metaforilla, mutta vain parantaakseen tuottavuutta.
Lue aikaisemmat Aini Räisäsen kolumnit: