Eero Kostamon toimittaman Automaattisten tietojenkäsittelysysteemien suunnittelu -kirjan alkusanat on päivätty 60 vuotta sitten 30.3.1963. 364-sivuisen kirjan johdannossa todetaan kuvaavasti, että tietokoneiden käyttöä koskevassa keskustelussa ja kirjoittelussa on yllättävän vähän käsitelty systeeminsuunnittelua ja systeemien rakennetta.
Alan alkuhistoriaa paaluttivat tietokoneet. Vuosi 1963 oli vielä IBM 650:n ja 1401:n. S/360 julkistettiin vasta seuraavana vuonna ja HP 3000:n tulo oli kymmenen vuoden päässä. 60-luvulla vain harva tiesi, mitä numerot 1401 tai 360 tarkoittivat. 80-luvulla mikrojen myötä tulivat paremmin tutuiksi erilaiset numerosarjat, kuten 286, 386 jne. Tuskin kukaan tietää tällä hetkellä mukanaan kulkevan tietokoneen tai matkapuhelimen teknisiä tietoja. Vain sen kautta saatavista palveluista – ”systeemeistä” – ollaan kiinnostuneita. 60 vuotta sitten moni asia oli toisin.
Kirjassa systeemi määriteltiin seuraavasti: ”Systeemi on manuaalisten ja /tai automaattisten tietojenkäsittelytoimenpiteiden suunnitelmallinen kokonaisuus tietojen käsittelemiseksi siten, että aikaansaadut lopputulostiedot edistävät organisaation tavoitteiden saavuttamista.” Määritelmä on edelleen toimiva. Systeemillä on määritelmän mukaan tarkoitus eli sen pitää edistää organisaation tavoitteita. Kyse ei ole konemaisesta järjestelmästä, vaan organisaation johto ja käyttäjät on otettava huomioon ja ovat osa kokonaisuutta.
Systeeminsuunnittelua ei nähty tarpeelliseksi määritellä. Se on ”systeemien suunnittelua”, oma ammattitaitonsa ATK-alalla. Kirjassa ohjelmointia pidetään rinnakkaisena teknisenä osaamisalana. Yhdessä ne muodostavat vaikkapa järjestelmäkehitykseksi nimettävän kokonaisuuden, jonka paras kuvaus on standardissa ISO/IEC 15288 Järjestelmäkehityksen elinkaarimalli. Kostamo painotti paljon käyttöönottoa ja sen hyvää suunnittelua osana elinkaaren hallintaa.
Valtioneuvosto oli asettanut tammikuussa 1960 komitean tutkimaan ”automaattisten tietojenkäsittely- ja matematiikkakoneiden tarvetta valtion virastoissa ja laitoksissa sekä harkitsemaan, olisiko tarkoituksenmukaista ja missä määrin keskittää koneellisesti suoritettava tietojen käsittelytyö yhteen konekeskukseen”. Komitean tehtäväksi tuli myös laatia ehdotus henkilökunnan koulutuksesta.
Systeeminsuunnittelukurssi liikahti eteenpäin, kun professori K. V. Laurikainen pyysi Valtionvarainministeriön järjestelyosastolla työskennelleen Otto Karttusen lainaan vetämään ensimmäistä systeeminsuunnittelukurssia. Avuksi Karttunen kutsui samalta osastolta Eero Kostamon, joka oli jo USA:n stipendiaattiaikanaan tutustunut alaan. Opettajia saatiin mm. järjestelyosaston ATK-kerhosta, jonka silloinen vetäjä oli Jukka I. Wallenius. Osa kurssiaineistosta modifioitiin Ruotsin Matematikmaskinnämdenin kurssista. Otto Karttunen on kuvannut Avainpaikalla tietotekniikan kehityksessä -kirjassaan hyvin kurssin käynnistämisen taustaa.
Kolmiviikkoinen kurssi pidettiin Espoon Kolmirannassa 5.11.–1.12.1962. Osanottajia oli 29 ja osanottajaluettelo kattaa hyvän joukon Suomen atk-alan ja myös talouselämän kehitykseen vaikuttaneita henkilöitä.
Eero Kostamon toimittama kirja on koottu tuon ensimmäisen systeeminsuunnittelukurssin opettajien kirjoituksista. Kirjan sisältö on täsmällistä ja tarkkaan harkittua. Kirjan toimittajan tunteneita se ei yllätä. Pertti Järvisen mukaan Kostamo luo kirjassaan varsin laajan systeeminsuunnittelun sanaston ja noudattaa sitä hyvin kurinalaisesti: kullakin termillä on yksi ja vain yksi merkitys. Järvisen mukaan kirja on kansainvälistä tasoa.
Laatu nähdään Kostamon kirjassa systeemin virheettömänä toimintana. Sekä kehittämisen aikaiset että käytössä havaitut virheet piti kirjata. Niistä suositeltiin koottavaksi laatumittari. Mittarina esiteltiin lisäksi projektimainen toiminta ja sen suunnitelmallisuus eli työmäärissä ja aikatauluissa pysyminen.
Ensimmäisen kurssin taustalla olleet keskeiset henkilöt jatkoivat alan koulutuksen järjestämistä perustamalla Tietojenkäsittelyneuvonta Oy:n (TKN) vuonna 1963. Kirjan toisen painoksen esipuheessa Otto Karttunen totesi, että yhdessä TKN:n ja Tietokoneyhdistys ry:n kanssa on alan kurssitoiminta varmistettu, kunnes korkeakoulut pääsevät käynnistämään oman opetuksena. Ensimmäinen laudatur-tasolle jatkunut tietojenkäsittelyopin koulutusohjelma käynnistyi Tampereen yliopistossa syksyllä 1965.
Kirjasta välittyy hyvin käyttäjien koulutuksen ja informoinnin tärkeys: henkilökunnalle pitää antaa tilaisuus tehdä kysymyksiä uudesta järjestelmästä ja tuoda puutteet esille ennen käyttöönottoa.
Esillä oleva kirja ja sen jälkeen seurannut alan koulutuksen käynnistyminen tarkoitti taitekohtaa atk:n historiassa, siirtymistä systeeminsuunnittelun kauteen. Alkoi syntyä suuria julkishallinnon ja pankki- ja vakuutusalan järjestelmiä.
Kirjaa lukemalla vakuuttuu Suomen 60-luvun alun systeeminsuunnittelun osaamisen tasosta. Entä tänään? Nykyiset yritysjärjestelmät ovat paljon vaativampia ja monimutkaisempia kuin 60 vuotta sitten. Aiheellinen kysymys on, miten hyvin vallitseva osaamistaso riittää niiden kehittämiseen? Ongelmia nousee esiin julkisuuteenkin ja hankintojen juridiikkaan panostetaan huippuosaamista, mutta miksi kaikki ei menekään sopimusten mukaan?
1960-luvulta alkaen systeemityötä ja jo 70-luvun alussa pankin reaaliaikajärjestelmiä tehnyt Matti Karvinen tiivistää ajatuksensa seuraaviin teeseihin.
Vuonna 1963 kirjan Automaattisten tietojenkäsittelysysteemien suunnittelu toimittanut Eero Kostamo voisi minun kanssani hämmästyneenä näkemästään ohjeistaa esim. seuraavasti:
- Analysoikaa, suunnitelkaa ja testatkaa käyttäjien työnkulut kunnolla. Oma rinnakkainen projektinsa työnkulkujen ja käyttöliittymien suunnitteluun on tavallisesti ehdottoman tarpeellinen.
- Panostakaa kunnolla käyttäjien informointiin ja koulutukseen.
- Älkää hyväksykö käyttöönottoon keskeneräisiä ja virheitä sisältäviä järjestelmiä.
- Varmistakaa suunnittelijoiden ja ohjelmoijien alan substanssin osaaminen.
Vuonna 1963 hankintalaki ei ollut vielä voimassa. Mutta tänään Eero Kostamon kanssa sanoisimme vielä erikseen:
- Hallitkaa organisaationne hankintaohjeet ja julkishallinnossa hankintalain käyttö niin, ettei teidän ole pakko valita halvinta, keskeneräistä tai prototyyppiä.”
Perusasioiden huolellinen miettiminen, suunnittelu ja tekeminen ovat Kostamon kirjan keskeistä oppia. Myös tiedon merkitys arvon luojana nähtiin jo Kostamon kirjassa. Tiedolla johtaminen, digitalisaatio ja hyvä tietohallinto ovat tulleet keskeiseksi osaksi organisaatioiden koko toimintaa. Kostamo oli keskeinen vaikuttaja Suomen tietoyhteiskunnan kehittämisessä, siinä tarvittiin näkemystä, jota hänellä oli koko työuransa ajan.
Katsoessani kirjaa nyt, tuli Ovakon aika 1963–67 Imatralla mieleen. Olisinpa saanut silloin kirjan käsiini. (Prof. emeritus Pertti Järvinen)
Eero Antero Kostamo syntyi Viipurissa vuonna 1931 ja kuoli Espoossa 1.3.2020. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Seinäjoella ja opiskeli hallintotieteitä Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli myös Michiganin Ann Arborin yliopistossa Asla-stipendiaattina 1950-luvun lopulla, jolloin hän sai ensikosketuksensa tietokoneisiin ja niiden erilaisiin käyttömahdollisuuksiin.
Suomeen palattuaan hän toimi tietotekniikan hyödyntämistehtävissä Helsingin kaupungin palveluksessa ja siirtyi myöhemmin Valtion Tietokonekeskuksen johtotehtäviin. Ulospäin suuntautuneena ja aktiivisena verkottujana hän vaikutti alalla monissa kehittämishankkeissa ja -ryhmissä. Ensimmäisen systeeminsuunnittelun oppikirjan lisäksi hän kirjoitti muitakin teoksia ja oli aktiivinen alan kurssien suunnittelija ja vetäjä. Vuonna 1975 hänet nimitettiin Suomen Pankkiyhdistyksen pankkiteknisen osaston johtajaksi. Työkohteina olivat tällöin mm. maksukorttitoiminnot ja pankkiautomaattiverkoston luonti.
Eero Kostamo oli eturivin toimija, kun Suomessa alettiin rakentaa kansallista tietoyhteiskuntastrategiaa, joka julkaistiin vuonna 1995. Tuolloin tavoitteena jo oli, että Suomesta tulee verkostomaisesti toimiva yhteiskunta.
Eero Kostamo perusti vuonna 1991 johtamisvoima-teemaan kiteytetyn valmennusyrityksen. Toiminnan ytimenä olivat työn kohdentaminen, suuntaaminen ja työn vetovoimaan perustuvan motivaation nostaminen. Myös monet tietoyhteiskuntateemaa lähellä olevat muut yhteisöt ja yritykset saivat hänen kauttaan toimintamalleja ja -ideoita.
Eero Kostamo oli poikkeuksellisen yhteistyökykyinen ja -haluinen. Hänen tavoitteensa oli osaamisen kartuttaminen ja siirtäminen organisaatioiden sisällä sekä niiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tälle toiminnalle hän etsi ennakkoluulottomasti uusia väyliä ja työtapoja.
Artikkelin kirjoittajilla on yhteensä yli 30 vuoden kokemus yhteistyöstä Eero Kostamon kanssa hänen johtamissaan organisaatioissa.
Artikkeli on julkaistu TIVIA Newsin numerossa 3/2023